Vareilyä-sävyjä matkan varrelta

Noku aina on kiire

2008-11-23T20:24:00.007+02:00

Vihdoinkin lunta ja hieman pakkasta! Nyt ulkona pauhaavaa myrskyä on turvallista kuunnella lämpimästä sohvannurkasta, vällyjen alta. Turun tuulia rakastavana käväisin tänään kyllä ulkoilemassa mutta puoli tuntia tätä myrskyä oli riittämiin. Lunta tunki joka suunnasta sisään ja ulos, ylös ja alas. Kivuttomasti olen siis viettänyt loppupäivän netissä roikkuen televisiota samalla sivusilmällä tiiraillen. Raastavan, väsyttävän ja raivostuttavankin työviikon jälkeen patterit olivat niin finaalissa, että railakkaan perjantai-illan jälkeen liikkumisprosentti sängyn ja sohvan väillä on ollut surullisen pieni. Mutta kuten sitä sanotaan, raskas työ vaatii paljon lepoa.

Tosiaan, päivät venyvät huomaamatta aamuseitsemästä iltakymmeneen joka paikassa laukaten. Koti on saanut hotellin piirteitä toimimalla vain nukkumispaikkana (sillä erotuksella kylläkin että huonepalvelu ei toimi pätkääkään). Alkava viikko pitää sisällään yhtä lailla suunnitelmaa ja ensi lauantain pikkujoulut/tuparit lapsuudenystävien kera luonani huipentaa viikon. Ei vielä mitään suunnitelmaa mitä tarjota mutta onnekseni olen saanut värvättyä jo valmisteluapulaisen!

Työrintamalla kuumia perunoita pyöritellään käsissä, taskuissa ja missä milloinkin. On mukavaa kuitenkin huomata että stressinsietokyky koskien asioiden pysyvyyttä on yllättävän korkea. Sitä on tottunut jo siihen ajatukseen että näinhän tää menee, että tuskin missään työpaikassa tulee pitkää jaksoa elämästään viettämään. Tässä ei siis kysymys ole työpanoksen puutteellisuudesta yms. vaan vuoden alussa voimaan astuvasta kuntaliitoksesta. Kesään saakka mennään samoilla meiningeillä mutta syksy on nyt toistaiseksi ihan auki.

Tätä samaista pysyvyyden puutetta on tietysti havaittavissa monella osa-alueella. Jaksaa se hämmentää aina, että mikä ihme ihmisiä vaivaa kun pitää niin hiivatisti mennä ja tehdä, eikä monikaan asia ei edes tunnu olevan pitämisen arvoista! Ihmiset ruinaa ja valittaa käsittämättömistä asioista, ovat varsin päteviä ja valmiita korjailemaan muita sekä yrittävät alati olla jotain, jotain vähän enemmän. Kyseenalaistan vahvasti sen, että nämä ihmiset tulevat onnelliseksi yhtään mistään vaikka niin uskovatkin. Tietysi sitten onnea ja onnellisuutta on monentasoista- ja monenlaista. Yhtenä muotona on varmasti se, etteivät he välitä piirun vertaakaan muiden lässytyksistä!

Tänään puhelinkeskustelussa on käyty läpi loputon usko (kaikesta huolimatta) ihmisten hyvyyteen, joka kaikessa nurinkuriudessaan kumoaa kaiken sen sonnan mitä muuten sattuvat suoltamaan. Samaan hengenvetoon on todettu myös, että naisilla on parantumaton tarve muuttaa jotain miespuolisen henkilön epäkohtaa paremmaksi. Näitä pelastettavia kun on maailma pullollaan! Hyvä kuitenkin ettei näihin pelastustoimiin ryhdy suoraa päätä, että on tietoinen siitä ettei se todennäköisesti auta yhtään mitään! :)

Ja tärkeämpiin asioihin. Idols on kyllä tänä vuonna aika kova, vaikka Kalle voisikin lähteä tänään ihan surutta. Olen kallistanut nyt kuppini Peten puolelle vaikka tämän päivän kommentti "En ymmärtänyt biisin sanoja yhtään" hieman hämmensi. BB:tä olen seurannut enemmän ja vähemmän. Olen edelleen Johanin puolella mutta Anniinan toivoisin voittavan yhtä lailla. Johanin hermot ovat viime aikoina alkaneet näkyä negatiivisesti hänen käytöksessään, harmi hänelle. Anna huutaa niin kovin että ketää nyt todella harmittaa jos se sieltä lähtee? Ei ketään.

En ole tehnyt muuten yhtään joulukorttia. Tuleekohan tässä vielä kiire?

Kuka pelkää Virginia Woolfia oli muuten loistava, pidin todella todella! Uskoni teatteriin on taas palautettu, kiitos loitonäyttelijöiden!!

If they mated

2008-11-11T22:41:00.003+02:00

Olisi tulos jotain valtavaa.
---
Käväisin tänään terveystarkastuksessa. Olen työkykyinen! Kuulo hyvä, hemoglobiini hyvä, verenpaine hyvä ja kaikki okei. Viimeisestä terveystarkastuksesta onkin hurahtanut monta vuotta, olisikohan melkein 15? Jospa nyt saisi vielä hankittua hammaslääkäriajan, siinäkin nimittäin viimeisestä käynnistä on saman verran. Mutta se kaivelu, kriiks! äänet ja valkoiset rystyset eivät innosta yhtään. Jos vaihtoehtona olisi taju kankaalla -hoito niin ei olisi mitään ongelmaa.
Tänään oli taas klubi-ilta ja jovain aika vierähtää loistoseurassa. Kitymarketissa tuli naureskeltua taas kaksinkerroin ja huomenna se saanee jatkoa:) Viikonloppua odotan innolla, sillä perjantaina menen katsomaan kaupunginteatteriin Kuka pelkää Virginia Woolfia. Odotan nyt aika paljon näytelmältä, kehuja on tullut paljon ja viimekertaisen teatterikokemuksen jälkeen kaipaan todellakin uskon nostattajaa koko teatteritaiteen osalta. Erotuksena nyt kuitenkin se, että viime käynti oli ylioppilasteatterissa. Lauantaina ja sunnuntaina taiteilen work shopissa erilaisia koruja yhdistellen lasia, villaa ja savea - mielenkiintoista! Tekeekin hyvää tehdä käsillä jotain muuta kuin hipuloida tietsikan näppäimistöä, syksyinen kirjansidontakurssikin kun piti jättää kuubalaisten rytmien vuoksi.

Muutama asia hiillostaa aivonystyröitä mutta jätän sen sikseen ja keskityn olemaan onnellinen Dalai-laman ajatuksen mukaan. Öitä!

Tiedättekö kun...

2008-11-07T20:32:00.002+02:00

...voisi nukkua päikkärit muutei saa unta?
...pitäisi siivota muutei kiinnosta pätkääkään?
...tietää jonkin asian olevan tietynlaisesti, herkuttelee kuitenkin toisella ajatuksella ja lopuksi onkin ihan vallan hyvillään kuinka hyvin asian aluksi tiesikään?
...työpaikalla pinna kiristyy ja silti on pakko hymyillä?
...oma naama nyppii, housut piukottaa ja kaikki on vähän persiilleen?
...kaveri sanoo juuri oikeat sanat oikealla hetkellä?
...kun nauraa niin kovin, että seuraavana päivänä on vatsalihakset kipeenä?
...tekee homman ensin väärin ja sitten ketuttaa turha työ joka loppuen lopuksi osoittautuukin todella hyödylliseksi?
...puhelimeen ei jaksais vastata mutta vastaa silti?
...on tarpeeksi sotkuista niin sotkun lisäämisestä tulee onnistunut olo?
...on parempi alkaa vaan toimimaan ettei lösähdä?

Mää tiedän!

Ja tiedänpä myös senkin, että "me ollaan kuule niin onnellisia kun saadaan valita eikä tarvii tyytyä"!!

Ihan tavallinen sunnuntaikooma

2008-11-02T21:27:00.002+02:00

Ihan tavalliseen sunnuntaikoomaan kuuluu pitsaa, puheluita joissa huomioidaan puheen tuottamisen vaikeus, muutama litra mehua, sohvalöhöilyä, sotkujen siivoamista sekä katkonaista unta joka näennäisesti auttaa armottomaan univelkaan. Niin ja työahdistus. Se kuuluu kanssa.

Takana on loistava viikko! Luulin jossain vaiheessa, että kohta napsahtaa; liian paljon tekemistä, liian vähän aikaa ja unet ovat jääneet aivan liian lyhyiksi. Alkuviikosta pusersin budjettia, käväisin seinäkiipeilemässä (tosin olin vain varmistaja), pidettiin naurun täytteinen klubi-ilta, perjantaina käväisin helsingissä ja kaiken päälle vielä kaverit saapuivat jykylästä vierailulle! Helsingin vierailu oli jännitystä ja mahaperhosia täynnä, ja lopputulos enemmän kuin positiivinen. Nyt vaan pitää vaan ihmetellä mitä seuraavaksi, tai että onko mitään seuraavaa:)

Jykylän kaverien kanssa käytiin syömässä Pikku-Torressa jossa ruoka oli toodella hyvää (ja edullista). Samaa ei voi sanoa tämän päivän pitsasta, joka oli aivan kuraa. Paikan nimeä en muista, mutta se on siinä Juliaa vastapäätä, se pienempi viiden tähden pitseria:) Pieni kävelyretki kaunpungilla ja sitten juna jo puksuttikin kohti jykylää. Kauhean kivaa kun saa vieraita! Tästä viikonlopusta alkaen "smoky eyes" on hippameikki nr.1.

Uh, ei kykene enää mihinkään, taitaa olla pakko mennä kohta nukkumaan.
Eiks toi Chipa vois lähtee?

Oh what a week!

2008-10-26T20:11:00.003+02:00

Stressi alkaa kiristämään otettaan kun sunnuntain tunnit lähenevät loppuaan. Ensi viikon aikana on pakko tuottaa kauheasti tulosta ja saada valmiiksi ja olla paikan päällä ja olla sijaisena ja apua. Viikko ei mennyt töiden osalta ihan suunnitelmien mukaan mutta muuten, oijee!
Kuubalaiset lanteet alkavat löytyä, klubitapaamiset ovat tuottaneet tulosta odotettua enemmän ja uusi sohva hellii pehmeydellään.
Huomenna herään klo.5.10 ja teen töitä niin kauan kuin järki päässä juoksee. Samanaikaisesti yritän olla laskematta tunteja ja päiviä vielä päättämättömään asiaan. Tämä tuottaa ison annostuksen erinäisiä tsigunoiksi kutsuttuja tunteita:) Keskiviikkona käväisen seinäkiipeilemässä 5-6 luokkalaisten poikien kanssa, ihan tuollaisena välipiristyksenä.
Mitenköhän mahtaa ensi viikonloppuna käydä kun jykylän kööri saapuu syysretkelle turkuun?! Whoppiduu!!!

Sohva kotiutui

2008-10-20T21:32:00.002+03:00

Mutta kuka tai mikä on tuo mystinen hahmo lampussa??

Life is Peachy

2008-10-19T12:42:00.004+03:00

Sanoisinko että plääh, sinne meni lomapäivät. Oon tietysti levännyt ja ollut, jopa niin lähellä toimettomuuden tilaa että kyllästytti.
Perjantaina kävin tilaamassa uudenuutukaisen sohvan kotiini! Vihdoinkin! Maanantaina saan sitten löllitellä siinä mielinmäärin. Se on hyvä mm. hartioitteni kannalta, sillä tässä lattialla istuminen ja koneella naputtaminen ei ole kovin ergonomista. Sohva on luonnonvalkoinen joten punaviinit juodaan tästä lähtien, tai siis edelleen, lattiatasossa.
Käytiin eilen syömässä Hämeenkadun Delhi Darbarissa. Hyvää oli, miedosti tulinen annokseni oli melkein liian tulinen mutta sitä tasapainotti hyvin mangolassi. Annoskoot olivat niin suuria, että valitettavasti kaikki seurueestamme jätti. Hintapolitiikka menee edullisen puolelle, suosittelen!

Olen viime päivinä mennyt hämäränpuoleista rollercoasteria, jossa mutkien, laskujen ja nousujen vaikutus riippuu vapaa-ajan määrästä. Ts. kun on tarpeeksi (vai liikaa) aikaa, niin jarrut on pohjassa samantien ja kiireessä taasen voisin olla yksi 7th Heavenin "Smile is all you need" -tyypeistä! Tulkinnanvarat, rivien väliin kirjoitetut sanat ja niistä johtuvat johtopäätökset ovat hyvin riskialttiita, varsinkin kun nään unissanikin lopputuloksia ja välimalliratkaisuja. Viime kädessä kysymys lienee kuitenkin se, että kuinka paljon on valmis antamaan ilman että tietää mitä vastaanottaja asiasta ajattelee. Mutta tää selvinnee, ennemmin täi myöhemmin:)

Harmittaa että olen missannut Flight of the Conchords -sarjan, joka tulee nyt uusintana. Alkuperäinen lähetysaika kun oli vietävän myöhäinen, ellen ihan väärin muista.
---

Pakko purnata. Mitä ihmettä?! Sopiiko tässä sanat kappaleeseen ollenkaan? Hrrr..vilunväreitä.

Syysloman tapaista!

2008-10-14T22:15:00.004+03:00

Jaahas, sen on sitten tältä viikolta lapset kaitsettu! Sen tuntee aina nahoissaan kun pieni breikki on tulollaan, ei enää milläääään jaksaisi tehä töitä! Huomenna ja torstaina opiskelen itselleni EA- todistuksen ja perjantaina saan nauttia vapaapäivästä! Great!
Käväisin aamulla uudella hovikampaajallani ja olen ihan erinnäköinen! Jopa niin, että peiliin katsoessani pelästyn. Lopputuloksena väri on kuparin ja kullan punertava ja leikkauskin ihan erilainen, ehkäpä myöhemmin kuvaa siitä! Uuden tukan loiston lisäksi sain varsin miellyttävän sähköpostin, jota lukiessani hykertelin ja hymyilin; kauhean kivaa ja kaikkea:) Äskettäin saavuin klubitapaamisesta ja vaikka tänään liikunnointiosuus jäi normaalin hyötyliikunnan tasolle, niin nauruhermoja kutiteltiin aimo annoksella. Oli taas niin hupaisaa käväistä naapurissa!

Kävin muuten sunnuntaina Turun yo-teatterissa katsomassa Jaettu uni. Näytelmä perustuu Leena Krohnin teksteihin ja kertoo nyt ainakin mainoksen mukaan todellisuuden ja mielikuvituksen hämärtyneestä rajasta. Joitakin hyviä hetkiä ja elementtejä: pidin mm. videon ja äänitteen käyttämisestä. Teksti oli monisyistä ja rikasta - sen vuoksi olisin suonut kaiken muun jäävän hieman vähemmälle. Ja mitä tulee tuohon todellisuuden ja mielikuvituksen rajan käsittelyyn, niin en kokenut oikeastaan minkäänlaisia ahaa -elämyksiä. En myöskään voi ymmärtää miksi pitää niin armottomasti alleviivata, käyttää stereotypioita ja karrikoida aina samalla tavalla. Argh! Mietin jo, että enkö vaan yksinkertaisesti pidä teatterista, vai käynkö vain katsomassa huonoa sellaista. Meni tovi ennenkuin muistin todella hyvän näytelmän: Vakiopaine teatterin Kuolemaani saakka. No, muutaman viikon päästä menen katsomaan Turun kaupunginteatterin Kuka pelkää Virginia Woolfia. Katsotaan sitten taas miltä teatteri tuntuu!

Ja katos, Andreas läksi! Meniskö seuraavaksi Marianne, Cheryll tai Tuuli? Go Johan!

After work list

2008-10-10T23:43:00.003+03:00

Jee, viikko takana!
Tänään parasta:
1. Sohvin kanssa vietetty aika.
2. Myöhäinen aamu.
3. After work buffetin ruoka ja kuohari (1€/lasi).
4. Huomenna saa nukkua piiiiittkkäään!
5. David Bowie tupla cd kokoelma hintaan 6.90€ (periaatteessa lahjaksi mutta aion testata sen ensin:).

Ei kai muuta voi sanoa: kiitos tästä päivästä, se oli kiva!

It's the end of the week as we know it!

2008-10-09T22:37:00.002+03:00

Rakastan viikonloppuja! Ennen vanhaan suosikkipäiväni viikossa oli tiistai. Nyt se on ehdottomasti perjantai; kun ovi työpaikalla pamahtaa kiinni niin mieli on välittömästi vapaa-ajassa. Ja nyt, klo.22.39, voidaan sanoa olevamme jo viikonlopun puolella, great!

Edellispäivänä ensimmäistä kertaa vihasin työtäni. Sen lisäksi, että olen tuntenut olevani töissä armoton nipottaja lasten kanssa (enkä edes nipo, vaan pidän tiukasti kiinni säännöistä ja puutun asioihin joita ei saa tehdä!), niin tuona viheliäisenä tiistai päivänä tuntui että kaitsin työntekijää lasten joukossa. Päivä tuntui kahdelta, toiseen suuntaan huusin ja toiseen yritin hymyillä. Väsytti ja ketutti, kenestäkään riippumattomista ja kaikista riippuvaisista syistä. Elokuvamaisesti haaveilin karjumisesta- kun pääsin kotiin niin sain ulos pienen pihahduksen ja sekin tuntui ihan naurettavalta! Naureskelin sitten oloani, lähdin klubi-iltaan ja kaikki oli hyvin. Kuitenkin, eikö aikuisilta ihmisiltä voi odottaa tietynasteista oma-aloitteisuutta, harkintakykyä, johdonmukaisuutta ja ennenkaikkea rohkeutta toimia ja tehdä työtä?

No, käväisin sitten täyttämässä vaalikoneen. Sain ehdokkaaksi vihreän kulttuurituottajan! Oho, pitäisikö käväistä äänestämässä?
---

Andreas on karsea! Chipan selitystä ei jaksa kuunnella! Niko on niin epälooginen! Marianne on niin puuduttava! Teron puheesta ei saa mitään selvää! Vaikka Johan olisi kuinka peluri tahansa niin sen pärstä ei tunnu ärsyttävän ollenkaan. Anniina saa miinuksia kaveeraamisesta Adreaksen kanssa, Tuuli on ihan näkymätön ja kuka Jari-Matti?
Ihan kiva että tulee uusia kissoja.

Työn keskeltä

2008-10-07T11:37:00.002+03:00

Jaksan hymyillä tälle kipaleelle, jota varsin suvereenisti hoilotin kesällä töissä!

Iik, nyt äkkiä ruutu kiinni ja tekeen töitä.

Nälkäisenä kaikki on tyhmää

2008-10-06T21:00:00.003+03:00

Pitäisi kai jo tässä iässä ymmärtää, että kun on tarpeeksi nälkä, niin ketutuskäyrä nousee raketin lailla. Oma naama nyppii, kotona on mälsää ja uudet housutkin on vikoja täynnä. Lisätään tähän vielä huominen viiden herätys niin voi veljet. Sitä ajautuu ainaisiin ajatuskuvioihin, mentaaliseen määkintään ja emotionaaliseen alamäkeen. Kaikkea puuttuu, mikään ei kelpaa ja parannuskeinoa ei ole! Toiset tahtoo fuck buddyn, minä voisin ottaa (ainakin nyt:) Cuddle buddyn, joka cuddlaisi niin kovaa ettei mäkätys kuuluisi!

Onneksi töissä meni kuitenkin hyvin. Käväisin myös spinningissä joten ei tämä turha päivä ollut suinkaan. Ei ollut. Ei.
---

Andreas on karsea ja Cheryl niin...jotain käsittämätöntä. Jos se voittaa, niin en ainakaan ensi vuonna katso koko BB:tä. En katso.

Jos jotain tekee, niin tekee sitten kunnolla!

2008-10-05T20:02:00.002+03:00

Käväisin tänään äidillä, jossa on menossa pienehkö remontti. Toisin sanoen kaikkea pitäisi tehdä, suhteellisen nopeasti ja vähän niinku sinnepäin. Veljen kanssa asennettin laminaattia, jonka pitäisi olla helppoa ja kätevää; nopeaa ja näppärää. No ei se nyt ihan niin helppoa ollutkaan vaikka tiiminä olemme vallan loistava! Veljeni tarkkuus yhdistettynä omaan "voima se on joka jyllää" -asenteeseen tuotta hyvää jälkeä. Äitini taasen on työnjohtajan roolissa vähän sinne päin asenteella; "Mitä se haittaa, ei se kumminkaan näy." "Eihän sitä kukaan muu katsele kuin minä." tai "Ei sitä nyt pois heitetä, sehän on hyvä ja tarpeellinen!". Argh! No, työnjohtajan roolista ei ollut kiinni lattian valmistuminen, mutta noin yleisesti ottaen tuntuu melkein turhalta tehdä jotain sinne päin! Toisaalta, pääasiahan on että äiti viihtyy itse:) Perfektionistiä en itsestäni kovin helpolla tunnista mutta jos on intoa ja tekijöitä niin taivas on vaan rajana! Tätä myöden ajattelen innostavia ajatuksia yhden Norsunluutornin remontissa, lopussa kiitos seisoo!

Käväisin spinningissä äsken ja nyt kyllä sataa, aivan kaatamalla. En edes ärsyyntynyt kun autot roiskivat vettä lätäköistä päälleni; olin jo sateesta kuin uitettu koira. Kotiin päästessäni kuuman suihkun jälkeen laitoin kynttilöitä palamaan ja nautin varsin raukeasta olosta, ansaistusta sellaisesta, ja asennoidun jo huomiseen työpäivään.

Tämä viikonloppu oli oikeastaan aika hyvä.

Unten mailla

2008-10-04T13:33:00.003+03:00

Näin viime yönä kammottavia unia. Kaksi unta, joissa kummassakin oli kuolema läsnä.
Toisessa ensirakkauteni oli kuollut ja jättänyt jälkeensä liudan esineitä, kirjeitä ym. menneisyydestämme. Kuljin kohdasta toiseen, muistelin suhdettamme ja itkin vuolaasti. "Kohdat" jatkuivat loputtomiin ja ahdisti. Toisessa unessa Sohvi oli kuollut. Jostain syystä hän asui vieraan perheen luona, johon kuului isä, poika ja äiti. Perhe oli asian suhteen todella omistautuvainen eikä minulle kerrottu oikeastaan yhtään mitään. Jotenkin siinä sivussa seurustelin perheen pojan kanssa, joka taasen käyttäytyi varsin ymmärtäväisesti kaikkea kohtaan - toisin kuin isä. En tiedä mitä merkitystä oli sillä, että koko perhe oli ökyrikas! Jossain vaiheessa kysyin miten hän oli kuollut ja sain vastaukseksi hukkumalla, vähän niinkuin vahingossa omaan kylpyammeeseensa(?). Se oli ihan kamalaa. Loppuen lopuksi ihan hetki ennen heräämistä kyyneleet valuivat poskiani pitkin. Hyi, kamalaa herätä siten! Luojan kiitos enneunia en ole onnistunut näkemään, joten voinen hengähtää helpotuksesta.
---

Käytiin eilen syömässä Haraldissa. Ihan maittavaa ruoka oli vaikkakin ottamani rimpsuluut hieman sitkeän puoleisia. Käväistiin myös nopeasti uudessa Amarillossa. No, jos nyt sitä Amarilloo on kaivannu, niin siäl se sit o! Jos tanssijalkasi haluaa hytkyä J. Karjalaisen tai Zen Cafen tahdissa, maksaa hunajaisia juomista niin siinä siihen oiva paikka. Niin ja kävijäkunta oli muuten ehkä hivenen iäkkäämpää.

Alkuviikon nihkeyden poistuttua loppuviikko juoksikin vauhdilla ohi. Kuubalaisista tansseista sain täksi päiväksi kipeän takamuksen ja iltapalaksi kokkaamani ruoka maistui syöjille oikein hyvin. Tänään aionkin rentoutua hyvän leffan parissa ja hieman ladata akkuja ensi viikon työsarkaan. Yksi työntekijä on lomailemassa koko viikon joten tiukkaa tulee olemaan, huh.

Ne-Yo

2008-10-01T21:31:00.003+03:00

Tsemppiä nyt nainen! Siivousoperaatio ei etene lainkaan. Nihkeys on kuitenkin poissa yllättävällä ratkaisulla: pitkällä työpäivällä. Kuka olisi uskonut? Olen tänään selvittänyt ja selittänyt, menettänyt hermojani, narisuttanut hampaitani. Torunut, komentanut, käskenyt ja pyytänyt. Huh. On lamaannuttavaa huomata hermojen kiristyvän jo yhdestä sanasta saatikaan kymmeniä kertoja käydystä keskustelusta. Huh2. Keinot vain joskus tuntuvat loppuvan kesken!

Täytyy varmaan perua muutama sana BB Andreaksesta. Sehän on ihan kana!Lietsoo, komentelee, pomottaa ja nalkuttaa. Eilisen koosteen perusteella sanoisin myös, että vaikka Teroa ei nyt selkeästä syystä voi muilutella, niin jösses sen ulosanti on aivan mahdotonta! Eihän sitä jaksa kuunnella. Häätöäänestyksessä napsua toivon joko Mariannelle tai Antille, so long suckers!
---

Kaikki silmälasilliset ihmiset: laittakaa vanhat lasiin kiertoon! Esim. Eyen -ketju kerää Vision For All-järjestön kanssa laseja kehitysmaihin.

Voisko joku selittää mikä tässä kappaleessa koukuttaa?
---

Melkein viikonloppu, oujeah (hän haki tänään viiniä, ihan sen kunniaksi)!

Hoida homma - mä hoidan mä hoidan!

2008-09-30T19:58:00.003+03:00

Joskus nää päivät toistaa nin itseään että pelottaa!Normaalisti nautin suuresti arjesta mutta nyt nihkuttaa oikein kunnolla. Ajattelin helppoa ratkaisua: poikkeuksellisen hyvä ruoka. Ei onnistunut. Sitten mietin vaikeampaa, tai ainakin aikaa vievää, ratkaisua: parisuhdetta. Tämähän on ollut listalla jo ties kuinka kauan mutta nyt juuri sekään ei ehkä auttaisi. Ehkä. Tai sanotaanko nyt näin, että ilmeisen kivaa on olla yksinkin, kun en suurempaa etsintäoperaatiota ole kumppanin löytymisen eteen tehnyt. Okei. Niinpä tilasin tänään kampaajan. Huomenna aion siivota, suunnitella torstai-iltaselle tarjottavaa ja hakea viiniä. Torstaina tanssin kuubalaisia ja nautin vieraista luonani. Perjantaina vielä suuntaan ravintolaan työporukan kanssa.

Mitä jos nämäkään eivät tehoa? Pitääkö sitten tylysti juoda itselleen krapula jotta voi jostain muusta valittaa? Ehkäpä.
---

Tämän vuoden BB on jotenkin hassu sillisalaatti. Suosikkini on alusta lähtien ollut Harri, joka nyt sitten mitä ilmeisemmin ei takaisin tule. Uudet asukkaat ovat ihan turhia, ainoastaan Anniinaa on omassa söpöydessään ihan kiva kuunnella ja katsella. Chirpan fiksun blondin ammunta saa vereni kiehumaan ja toivonkin sen lähtevän sieltä seuraavana. Nikon en soisi voittavan mutta pysynee varsin pitkään kisassa mukana. Onhan sillä kyllä hauskat hetkensä, sentään joku sanoo edes välillä päin naamaa sen mitä ajattelee. Tero & Marianne "kuvio" on jotain käsittämätöntä ja Mariannen "analysointi" on niin puuduttavaa (kuten myös sen tukka) että soisin hänen liittyvän Chipan seuraan myös. Terosta ei kukaan osaa sanoa mitään kun ei se puhu mitään. Se näyttää joltain eläimeltä mutten tiedä miltä! Andreas ei ainakaan vielä hirmuisesti nypi mutta täytyy myöntää että runollinen turun murre pistää korvaan aina. Ketään jo häädetyistä en missään nimessä toivo takaisin, Risto/Maria ja Minna tekivät minusta lähes kuuron ja sokean. Sattui katsella. Sattui kuunnella. Kuka jää jäljelle? Johan! Eikä siksi, että kimmat lakoo sen jalkoihin, vaan siksi, että se on loppujenlopuksi aika tasapainoinen. Vähän sitä ja vähän tätä. Jos pitäisi miettiä kenelle rahat antaisin niin miksei sitten hänelle. Toisaalta yksin hänestä ei viihdyttävää saa joten joku näistä rääväsuistakin siellä tarvitaan. Mutta voisiko Anniinasta löytyä vielä jotain mielenkiintoista? Ja oi tulisiko Harri sittenkin takaisin?
---

Jostain syystä viime aikoina olen hymysuin kuunnellut suomi räppiä, tai hiphoppia, vai mitä se nyt onkaan. Hoida homma!
Niin ja Ufo Mustosen villii lempee on veikeä kipale!

ja jotain muuta!

2008-09-27T22:28:00.003+03:00

Jahas. Olisikohan pienehkö tauko jo tehnyt tehtävänsä? Kirjoittaminen ei ole maistunut millään eikä miltään. Kesä pyörähti enemmän ja vähemmän nopeasti. Töitä tehtiin ja lomaa ei pidetty kuin ruhtinaalliset viisi päivää. Odotin keväällä tyhjää työpaikkaa ja hiljaisuutta; mahdollisuutta keskittyä jääneisiin asioihin. Kun talo oli vihdoin tyhjä niin siellähän oli ihan tylsää! Väsytti armottomasti vaikkakin työtehtävät kiinnostivat. Satunnaiset lasten vierailut herättivät talon aina hetkeksi eloon mutta hiljentymisen myötä tuli välistä jopa pelottavan tyhjää. Sain kuitenkin hajoitettua mm. tietokoneen, jonka ansiosta tein paljon kotona töitä. Se vasta olikin hauskaa! Tunnit kuluivat ihan huomaamatta ja tulosta syntyi. Yllättävää oli se!

Polttareita tuli juhlittua kaksin verroin ja samaten myös häitä. Vallan hauskaa oli kumpaisissakin pirsekeissä! Matka Vaasaan oli niin kivaa ja tuskin krapulapäivä on koskaan mennyt niin leppoisasti autossa istuen ja kuskin RoadRagea nauraen:) Ainoallakaan festareilla en käynyt, ellei sitten DBTL:a lasketa mukaan. Tuli sitten nähtyä Dingokin ihan livenä, oho! Porukkaa oli kuin pipoa, kuten myös Lauri Tähkän keikalla. Jotenkin nämä kaksi pumppua kulminoivat ilmeisen hyvin ikäryhmän 30-38v. elämän. Stadikalla kävin katsomassa Maidenin keikan ja hyvähän se oli! Suureksi miinukseksi vain muodostui se, että lyhyehkönä ihmisenä en nähnyt lavalla oikeastaan lainkaan. Niinpä konsertti tuli taltioitua mieleen screenin kautta. Nojaa, näin Eddien sentään!

Juhlinnan saralla olen rikkonut ennätyksiä valvomisessa; kun aamulla menee kahdeksalta nukkumaan niin sen toipumiseen/tasoittamiseen/normalisoittamiseen menee keskimäärin kolme päivää. Sillä ei tietenkään suurta merkitystä ole kun on ollut niin kivat juhlat! Häihin teetin maailman kauneimman juhlapuvun, kauneimman mitä olen koskaan omistanut. Kyllä siinä kelpasi tanssahdella! Suosittelen lämpimästä hoviompelijaani muillekin, yhteystiedot saa sähköpostitse.

Kesään kuului töiden puolesta myös leiri Taivassalon Tippsundissa. 60 lapsen ja 10 aikuisen voimin toteutettu kolmen päivän leiri onnistui hyvin vaikkakin säät eivät täydellisesti suosineetkaan. Olin suunnitellut meneväni uimaan ennen leiriä mutta eihän se toteutunnut ollenkaan, saatikaan että itse leirillä olisin mennyt meriveteen uimaan! Kaupunkilaisprinsessa on niin vilukissa. Tippa tuli linssiin viimeisen illan discossa ihan väkisin kun parin tunnin "tanssiks mun kaa" jahkailu päättyi viiden parin tanssiin. Miten se mahtoi silloin ala-asteella olla, tanssittiinko niitä hitaita paljonkin? Jokainen ohjaaja yöpyi lasten kanssa mökissä ja omaan mökkiini asettui 6 3-5 luokkalaista poikaa. Miten se mahtoi tässä sitten taas ennen olla, seukattiinko sitä monenkin kanssa silloin? Ja pussailtiinko sitä kaikkien kanssa?:)

Koulun alkaessa työt alkoivat tohinalla ja kiirettä on pitänyt. Pienimmätkin muutokset ovat tuntuneet välillä niin suurilta, että ymmärryskykyäni on koeteltu rankasti. Mutta samalla hommat etenevät ja muutoksista saa hyvää palautetta. Työn vastapainoksi kuukauden tauon jälkeen aktivoin taas spinningissä käymisen ja uutuutena aloitin kuubalaiset tanssit! Takamus kipeänä nauroin ihan kippurassa ja nyt odotan innolla seuraavaa kertaa. Samaisella porukalla perustimme myös huippusalaisen klubin, joka kokoontuu kerran viikossa hyvin vakavien aiheiden pariin. Näistä aiheista, vaiheista ja lopputuloksista ehkä enemmän jatkossa!

Muutama viikko sitten käväisin katsomassa Seela Sellan Seisaallaan esityksen, johon sain synttärilahjaksi lipun. Seela oli valloittava mutta esitys itsessään oli tarkoitettu ehkä hieman iäkkäämmälle katsojakunnalle. Itseasiassa taidettiin ollakin nuorimmat yleisössä. Reilun tunnin mittaisen esityksen aikana ehdin kerran menettämään hermoni takana istuvaan mummoon, jonka mielestä karkkipussista karkin kaivaminen ja sen karkkipaperin äänekäs avaaminen oli ihan paikallaan esityksen hiljaisimmassa kohdassa. Ja vielä sopivampaa oli tarjota vierustoverille samaisesta pussista, samaisia rapina karkkeja! Joukossa oli myös ns. kesäteatterikatsojia, joiden mielestä on ihan ookoo selittää ääneen mitä lavalla tapahtuu. En ymmärrä!

Kesän jakson päätös tapahtui viime viikolla, kun pitkään suunniteltu reissu Moskovaan toteutui. On kyllä iso ja komea kaupunki, kertakaikkiaan. Kaikki on niin suurta, todellakin! Kadut ovat leveitä, rakennukset korkeita ja kupolit kiiltäviä. Kaupunki on siisti ja montakaan humalaista ym. ei kadulla näkynyt. Ilmeisesti ongelma moninkertaistuu kaupungin ulkopuolella merkittävästi. Ruoka on edullisempaa kuin täällä mutta niin rasvasta että huh! Rasvaisuudesta huolimatta ihmiset ovat hoikkia ja hyvinvoivan näköisiä, liekö sitten syövät pelkkää salaattia:) Blinikojuista saa hyviä täytettyjä lettuja (blini nimityksestä huolimatta lettuja ne minusta olivat) ja pikaruokana uuniperunat olivat mahtavia. Trollikalla (sähköbussi) liikkuminen oli leppoisaa vaikkakin aikatauluja ei tunneta. Joskus ne olivat kyllä olemassa mutta myöhästymisistä tulleiden valitusten takia aikataulut poistettiin kokonaan. Kätevää eikö? Käsitaksit ovat pimeitä takseja mutta hyvin yleisiä. Ns. tavallisen taksin voi tilata soittamalla mutta siihen kannattaa varata aikaa n. tunti. Herra Lenin oli minusta ihan nuken näköinen mutta paikalla vartioivat sotilaat pelottivat! Punainen tori oli hieman pienempi kuin odotin mutta kirkot olivat upeita ja erinäiset muistomerkit huikeita. Niin korkeita! Yöpymispaikkamme oli aivan mahtava; reilu 100 neliön kaksikerroksinen kerrostaloasunto, joka teki matkasta ihan täydellisen. Ilman venäjän kielitaitoa siellä ei kyllä pärjää joten onnekseni matkakumppaniltani se hoitui. Minulta ei meinannut tulla ulos edes "kyllä" venäjäksi. Junalla matkustaminen toimi mainiosti, yön yli matkustaa kivuttomasti ja junan frouvat ovat varsin avuliaita. Niin ja tuliaiseksi sitten maatuskoja, luonnollisesti!

Miesrintamalla ei mitään uutta vaikkakin olen syönyt joitakin sanojani koskien nettideittailua! Mutta siltikin, ei se taida minun juttuni olla. Sohvi kysyi taannoin kuka on ollut se, tai ainakin lähimpänä sitä. Vastausta miettiessäni sanoin ehkä ensimmäistä kertaa ääneen sen, että kaikista suhteistani on puuttunut jokin varsin perustavanlaatuinen asia. Sen tajuaminen, ja taasen muiden asioiden tiedostaminen, asettaa samalla rajoituksia ja samalla se tuntuu kyllä auttavankin. Mutta joo, katsellaan taas...:)
---

Juuri äsken luin viestin luokkakaveriltani, heille on vauva tulossa!!!!!!!!!!!!!! Ooon niiiiin onnellinen että oksat pois!!!!!!!!

Nyt voikin iloisin mielin painua pehkuihin potemaan flunssaa!

Kesä kuvina

2008-08-23T11:42:00.003+03:00

David Cook ja Time of my life

2008-06-01T21:07:00.003+03:00

Uteliaisuuteni voitti ajat sitten American Idolin voittajan suhteen mutta äskeinen 2-tuntinen finaali oli silti varsin mukavaa katseltavaa. Bryan Adams oli vanhentunut jotenkin hassusti, ihan kuin puolet päästä olisi nuorempaa (se yläosa, nenästä ylöspäin) ja alaosa vanhempaa. Heh. Silti, Summer Of'69 saa aina ihokarvat pystyyn ja Heaven on rakkausbiisien kärkisijoilla!
Ehdottomasti oikea David voitti. Davidin versio Beatlesien Eleanor Rigbystä oli vaikuttava; todennäköisesti tuleva levy on kuuntelemisen arvoinen.

Oululaisen Reilu -leipä mainos on muuten ihan hauska, tai ne molemmat. Naurattaa.

Hah, ja nyt naurattaa FC Venus:)

Taylorhan on terapeutti.

2008-05-30T19:56:00.005+03:00

Miten milloin mitä häh; kuinka sitä voi olla väsynyt vallan kaikenkaikkiaan ja kokonaan. Sitä lepäilee ja möllöttää; nukkuukin ja oleilee mutta on vaan niin rasittunut olo. Viimeiseen kahteen viikkoon ei ole pystynyt raahautumaan salille ja nyt alkaa ällöttämään. Niinpä ensi viikolle varatut liikunnoinnit vaikuttavat nyt jo positiivisesti.

Maanantaista lähtien kerhon kävijäkunta vaihtuu pieniin taaperoihin; luvassa siis enemmän tai vähemmän vaippojen vaihdantaa. Nyt ajatus tuntuu varsin oivalta; kesän jälkeen hallitsen sen (toivottavasti!) varsin suvereenisti. Taustalla jyytää kuitenkin kaivattu loma, tauko, breikki eli juhannuksen vapaapäivät! Siitä eteenpäin talo hiljenee, lapset palaavat vasta koulun alkaessa ja aika on varattu järjestämiselle, selvittelylle, siivoamiselle ja tutkimiselle.

Suvivirret tuli lauleskeltua torstaina ja perjantaina kotiin tuli kaunis ruusukin. Suvivirsi koskettaa aina; se kosketti jo vuosia sitten, samaisessa kirkossa, joka kesä. Minkäs sille voi, herkistäähän se vallan kun taas yksi jakso tai aikakausi loppuu ja toinen alkaa. Lasten laulanta on kaunista ja paikkakunnan pappi on varsin taitava puhuja; sai tällaisen kirkkoon kuulumattomankin kuuntelemaan ja pysähtymään.

Viikonloppujen suhteen olen ollut viime aikoina aivan liian saamaton. Miten se oma peti tuntuukin niin kutsuvalta aamupalan jälkeen, keskellä päivää ja iltasella?! No euroviisuja katseltiin synttärien ja tuparien juhlinnassa ja sen jälkimainingeissa intouduttiin lähikaraokebaariin, jossa vakiokävijäkunta antoi kehuja baaritiskillä uusille laulajille! Seurueen paras laulu oli ehdottomasti Lenen laulama Kristiina Halkolan Jos rakastat!

Tämän viikonlopun saldoksi mainittakoot Indiana Jones:) No, sitä on nyt ryitty ja haukuttu mutta ei se nyt niin huono ollut. Hieman ehkä hiersi se avaruus meininkin mutta toimi se silti. Hienosti pedattiin myös tulevien Indy Junior leffojen alku! Silti kaikkein parhaimmat Indyt ovat 1 ja 3, tosin en tiedä missä järjestyksessä..ehkä kuitenkin ensimmäinen on aina ensimmäinen:)

Vuosi sitten! Aika kiitää siivillä mutta mikä parasta, hyvä olo sykkii kuten vuosi sittenkin!! Ilma on mahtava, koti tuntuu kodilta, huomisen päivän päätän tehokkaalla liikunnalla ja muuten tää onkin vaan että moi elämä:) On ollut todella antoisa vuosi. En vieläkään oikein sisäistä sitä, että tämä työpaikka on pysyvä jonkin aikaa eikä tarvitse murehtia alati miten kauan kestää ja voidaanko sopimusta jatkaa jne.; kiasuksen iso onnenpotku! Joo ja lisääntyy se ikäkin vuodella ihan kohta. Mukavaa tosin sekin on, sillä kotiin saapuu ihkaensimmäinen ikioma ompelukone; Jei!

Muutamina päivinä olen haaveillut omasta mökistä. Puusaunasta, riippumatosta ja illoista verannalla. Tosin kesästä povataan hyttystäytteistä joten se romanttinen hetki saunan jälkeen voisi olla jotain aivan muuta. Pieni mökkijakso tulee työnpuitteissa elokuussa, jolloin suunnataan lapsilauman kanssa leirille muutamaksi yöksi. Siihen mennessä pitänee karaista itsensä kastautumalla jossain lammikossa; ettei nyt ihan kylmää vettä pelkää. -Kaupunkilaisprinsessa voi olla joskus nimittäin varsin arka kylmälle. Ja kuumallekin.

Hankintalistalla on tänä kesänä uusi pyörä. En tiedä vielä mikä se sellainen juuri passeli pyörä olisi; jos viime kesää muistelen niin aika pitkälti tässä kaupunkiajossa pyörää käytin. Niinpä olen jo tovin asennoitunut hankkimaan Kombin, kompaktin Kombin! Toisaalta, samaan hintaan saa ihan sellaisen normiperuspyörän, joka voisi taasen olla pidemmillä matkoilla parempi. Ainot asia joka on varmaa, on pyöräkori. Sellainen hieno pyöräkori!

Muutaman viikon päästä olisi luvassa polttarit. Tähän mennessä polttareissa aiotaan aloittaa päivä skumpalla, tehdä sightseen tour kotikylällä, saunoa ja grillata ja kaiken kukkuraksi kruisailla luxus bussilla, jonka varusteena on mm. karaokelaitteisto. Hui! Ainiin, käydään me erotiikkaputiikissakin, luonnollisesti.
---

Hei jos Maajussi sanoo etsivänsä edustuskelpoista naista, niin mitä se tarkoittaa?

Tälläkin hetkellä Tuomiokirkon edustalle asetellaan gerberoita! Kannattaa käydä katsomassa, käväisin eilen itsekin laittamassa muutamat kukat paikoilleen.

Akut on täynnä

2008-05-18T19:44:00.002+03:00

Onnistuneen viikonlopun tiivistelmä:
Ei puuhailua, ei mitään sen suurempaa. Nukkumista, hyvää ruokaa ja hyvää seuraa. Käväisin kirjastosta lainaamassa kasan levyjä joita masiina on soittanut ahkerasti. Korpi Ensemble -Trails on varsin sopivaa sointia sunnuntaihin. Perjantaina leikkautin leijonan harjani nättiin uuteen malliin. Nyt, ensimmäistä kertaa elämässäni, harkitsen suoristusraudan hankintaa. Johan on markkinat. Tämä päivä hujahti ystävän ja ystävän lapsen kanssa kerrassaan loistavasti. Pitsaa, twisteriä, unoa ja ulkoilua puistossa. Luin muutaman päivän lehdet aamulla rauhassa ja odotan ilolla alkavaa työviikkoa. Ystäväni lapsi nimettiin viikonloppuna Peikiksi, hieno nimi kerrassaan!

Aini, uudet (ruotsalaiset) perunat maistuivat hyvälle!

Valossa kaikki näyttää paremmalta!

2008-05-14T22:23:00.003+03:00

Kevättä pukkaa kerrassaan! On hämmentävää, että vaikka maailma on vuodenajasta riippumatta täynnä upeaa väriloistoa, niin tämä kaikki vihreä hypnotisoi. Kylmää on ollut mutta kaunista! Lauantaina tuli käväistyä oopperassa katsomassa Iloinen leski, nautin! Tosin väysymys oli taasen niin valtaansaottava, että väkisin silmä lumpsui muutaman kerran ja päänjomotus oli armoton. Kevyttä ja kepeää operettia, lisänä vielä pieni "välikohtaus", jossa show keskeytyi valojen ylikuumenemisen takia ja ohjaaja testaili stand-up taitojaan. Tätä edeltävä ilta sisälsi hyvää ruokaa, riipuntaa riippukengissä ja matkakuvia. Vapulle nostettiin kuoharilasillinen ja onniteltiin vuosiluvun pyöristymistä 36:teen. Äitienpäivänä äitiä halattiin, kakkua tehtailtiin ja käväistiin kukkakaupassa; hortonomi vaihtoi mullat vihdoinkin ja uusi pelargonia täydentää viime kesän pelargoniaa kauniisti. Tuntuu lähes selittelyltä hokea kuin mantraa ettei mitään ehdi mutta kun näin on! Visiitit ja pienet hetket venähtävät ja toisaalta ei millään riitä niihinkään kunnolla keskittyä. Eilen mm. tuli käväistyä kaverin luona ja kotiutuminen 23.oo aikaan kääntyi nopeasti yhteen ja viiden jälkeen herääminen oli tuskaa - kevyesti sitä sitten nukkuikin koko illan.

Olen kuunnellut Roisinin uusinta tehosoitolla ja Egotripin Moulaa! B-puolia ja harvinaisuuksia levy hintaan 3,95€ oli todellakin hintansa arvoinen. Mm. versio Nylon Beatin naparenkaasta on niin letkeä että unohtuu tyystin alkuperäinen versio (joka tässä tapauksessa on hyvä). Roisinin Overpoweredilta nimikkobiisi toimii, kuten loistavasti myös You know me better, Let me know sekä Primitive, muutamia mainitakseni.

Olen todella yrittänyt katsoa jäkistä mutta uni voittaa aina liian aikaisin. "Mistä-se-meni-no-sivuverkosta-perkele" maalikin meni livenä ohi. Tuo "Rakasta" on muuten Kupittaan puistossa ja esim. Vartivuorenmäellä olen nähnyt samanmoisen tekeleen "Tunne" (jos ihan oikein muistan). Varsin kaunista ja yksinkertaista.

Kesäkuun polttarit lähestyvät vauhdilla, samoin elokuun häät. Toisiin häihin olen jo lahjankin hankkinut, kerrankin etukäteen!! Työrintamalla päivät ja viikot venyvät niin pitkiksi, että kesällä voinen ehkä sittenkin työskennellä lyhyempiä viikkoja. Tämä ei kuitenkaan paljon lohduta, sillä on vaikka mitä tekemistä. Maanantaina tuli käytyä Päiväkotien turvallisuus koulutuksessa, jossa tuli paljon erityistä huomiota kaipaavia asioita. Pitäisi takoa päähän sanonta "Ei työ tekemällä lopu" jotta voisi hieman löysätä! Toisaalta kun tykkää tehdä niin tekeehän sitä mielellään.

Vähään aikaan ei näköpiiriin ole jalat-alta-uroksia loikkinut kunnes uskoni niiden olemassaoloon vahvistui viime viikolla! Pitäisi nyt vaan muistaa, että lähimarketissa kannattaa käydä 20.00 jälkeen arki-iltoina! Tämä valo ja lämpö saa ihmisista niin vallan kauniita ja hymyileviä ettei tosikaan ja mikä sen kauniimpaa kuin hymy!
Oon muuten tyystin unohtanut mainita, että vappuna tuli tavattua lapsuudenkaveri (sama hoitopaikka ja samat koulut) yli 10 v. jälkeen! Oli hupaisaa ja mukavaa, tuli käytyä sen ja nostalgian kunniaksi vanhassa kantapaikassa jonne suunnattiin heti (jotkut ehkä aiemminkin) kun henkkarit osoittivat täysi-ikää. Mikä hienointa, paikka oli ihan ennallaan! -ja toimi edelleen:)

Tämä kappale on muuten varsin toimiva ultimaalisessa liikunnoimishetkessä, todistettu on mm. spinningtunnilla:) (onneksi videota ei tarvitse katsoa!!)
---

Enää muutama päivä ja vuosi kolahtaa lisää ikään. Mitä mitä minne nää vuodet katoaa?!!

Niittyjen vihannoinita ja vehreyttä

2008-05-04T21:10:00.003+03:00

Tämä sunnuntai. Noh, sain nukuttua pitkään ja oltua vaan, kuten eilenkin. Ei kiirettä, ei pakkoa ei mittä erikoista. Tämä päivä meni kuitenkin osalta käteen, kun suunniteltu liikunnoiminen kaatui yllättävään reaktioon, nimittäin naaman punotus reaktioon. Sitä voisi kuvitella, että jo vuosien jälkeen ei haittaisi vaikka paiseet räjähtelisi naamalätystä mutta kyllä sitä vaan mieluummin jää kotiin kuin kulkee ihmisten ilmoilla. Enivei, sain uudet ikkunat tänään! Ja varsin halvalla, nimittäin pesemällä! Ne ovat niin kirkkaat ettei tosikaan, melkein kuin ei olisi lasia lainkaan. Siihen päätteeksi sain vielä pestyä pyykkiä, siistittyä, tiskattua ja järjestystäkin vaihdettua.
Eilen käväistiin äipän kanssa kaupungilla ja löysin sattumalta Indiskasta kätevän oven päälle asetettavan naulakon. Olen katsellut samanmoisia postimyyntikatalookeista mutta en rohjennut hankkia. Tämä on oikein näppärä; 6 naulakkoa samassa eikä hintakaan noihin aikaisempiin verrattuna paha, 15,90€. Helppoa kun ei tarvitse seiniin porata mitään reikiä ja avonaiset ovetkin tulevat hyötykäyttöön.
Olen myöskin tehnyt vähän töitä, suunnitellut tulevaa kesää ja lueskellut. Koska muutamia lomapäiviä en aio kesällä tuhlata, täytyy suunnitelmat sijoittaa viikonloppuihin. Josko siis muutaman vuoden tauon jälkeen suunnistaisi Ruisrockiin, kun tuo lauantain ohjelma on ihan kiva. Taas kerran DBTL:n sivut ovat niin onnettomat, että sapettaa. Kuitenkin huomasin toista kautta että ainakin yksi kiva bändi siellä esiintyy.
Lueskelin Kuukausiliitettä ja varsin spontaanisti nauraa kikatin Perhesiteitä -sarjassa Esko Tuluston kertomaa: "Minäkin pyrin leikkimään aika paljon pihapiirin lasten kanssa. Kerran yksi pieni tyttö tuli pyytämään Annaa ulos, mutta tämä oli jossain muualla kavereiden kanssa. Tyttö katsoi vaimoani Riittaa silmiin ja kysyi: "No, pääseekö Esko sitten?" Samaisesta lehdestä aloitin myös lukemaan juttua Miina Äkkijyrkästä. Mielenkiintoinen nainen. Näin ehkä vuosi sitten hänestä dokumentin ja siinä hän oli mielenkiintoisen lisäksi kaunis, omalaatuinen, lempeä ja hauska. Hänen tyttärensä oli taasen aivan toista maata!
Ensi lauantaina lähden Akavan kutsusta (jälleen!) oopperaan katsomaan Iloista leskeä. Harmi vaan että tällä kertaa ei mukaan voinut ottaa ei-jäseniä, mutta ehkäpä pärjään:) Viikonloppuihin tupsahtelee ajanvietettä tuosta noin vaan mutta yksi asia on jäänyt (ja valitettavasti nyt kesäksi jääkin) aivan liian vähälle huomiolle. Harmittaa niin vietävästi ettei Sohvin kanssa ole ehtinyt aikaa viettämään, läheskään tarpeeksi. No, viikon päästä on sovittu tapaaminen mielenkiintoisissa merkeissä, katsotaan miten siinä sitten käy;)

...Ensi viikolla on pakko ehtiä hakemaan multaa, tuota puskajussin luottapussia, vai miten se menikään...
...Hmm..mahdetaankohan vastapäinen talo purkaa kun parvekkeet lähtivät ja nyt näyttää moni asuntokin tyhjiltä..?
..jaa sitä onkin aika mennä punkkaan, öitä!

Bliw

2008-05-02T20:49:00.003+03:00

Ostin tänään uutta käsisaippuuaa, Bliwin ruusunmarja & raparperi, oikein miellyttävä mutta ihan huippua on samaisen merkin suihkusaippua; koivu & ruoho - finnish luksus!

Intoni luokkaretkestä oli varsin nopeasti nyrhitty minimiin, kun 30 oppilasta juoksi ympäri biologista museota, naristen ja valittaen, huutaen ja mesoen. Ei minun aikanani vaan. Päivän kohokohta, jätskikioskilla käynti, meni mönkään kun kioski oli kiinni. "Mitä mä nyt teen tällä rahalla?" "Mä heitän nää sit pois." Oli niin karmea hedari sen jälkeen että taju meinas lähteä.

Rakastan viikonloppuja!

Ainiin, salaatit ovat ihan täynnä pikku ökkömönkiäisiä. Yleensä ei jaksa kotimaista pestä mutta kalastettuani punaisia ja mustia kirvan näköisiä ötököitä salaatistani eilen, pesin tänään salaatin ihan mukisematta ja heti.

Elos viäläki!

2008-04-30T19:21:00.006+03:00

Tänään kuulin, että pääsen perjantaina luokkaretkelle! Paikkaan, jossa kuulemma on dinosauruksiakin, eli Turun biologiseen museoon. Ope antoi luvan ottaa mukaan 3€, että saan kiskalta jätskiä kans!
Pää humisee kun asiat juoksee, on kiire ja ei ehdi, tulosta syntyy silti ja pysähtyykin sitä välillä; viimeistään nyt. Söin äsken kalaa ja ituja, unohdan aina kuinka hyvää kumpikin ruoka on, herkkua melkeimpä.

Viime viikonloppuna käväisin kummipoikani luona, joka on maailman suloisin pieni poika. Kun muutamasta pötköstä muovailuvahaa syntyy mm. verhot, ja mielikuvitusmatkalla käydään leikkipuistossa keinumassa hevosella, niin olen myyty- totaalisesti. Välistä päästän sen ikävän tunteen valloilleen että olen huonosti tehtäväni hoitanut, kunnes armahdan itseäni toteamalla ettei edelleenkään ole liian myöhäistä.
Luonto viheriöi ja muuttuu silmien edessä ja nämä kesäasteet saavat aikaan hämmennyksen. Ei sitä vaan millään tahdo uskoa ettei hameen alla tarvitse välttämättä sukkahousuja ja kaulahuivia vääntää väkisin kaulaan.

Yhtenä kirkkaana päivänä huomasin, että 10 vuotta vanhat sisälenkkarini ovat tulleet tiensä päähän- kantapään pohjan reuna nimittäin irvistää. Tekisi mieli sanoa, että mikään ei tänä aikana kestä kymmentä vuotta, että kaikki on tehty korkeintaan 2 vuotta kestäviksi, mutten sano. Mutta on varsin surullista luopua muuten hyvistä lenkkareista. Isovarpaan kohdalta kuluneet, täydelliseksi jalan muotoon muokkautuneet ja edelleen oikein hyvältä tuoksuvat lenkkarini tulevat olemaan vaikea korvata.

Työtoverin kanssa taannoin juttelimme työrooleistamme ja siitä minkälaisen kuvan ulospäin annamme. Hän sanoi, että olen vahva ihminen. Minusta on ristiriitaista olla vahva. Siinä on jokin sellainen sävy, joka automaattisesti herättää minussa vastareaktion- onko minun vahvuuteni pois joltain muulta? Olen kokenut, että vahvat ihmiset jossain määrin aina jyräävät toisia, varsinkin niitä, ketkä eivät sano joka väliin jotain. Haluan tietysti olla vahva, ja olen sitä mielestäni aina ollutkin, mutta nyt, tietyssä asemassa, vahvuus voi kääntyä varsin helposti vastaan ja sen positiivisten ja negatiivisten puolien välissä on varsin hento viiva. Samaan syssyyn toverini sanoi, että vaikutan niin itsenäiseltä, että osaankohan enää parisuhteessa elääkään. Tietysti tämä sykäytti, kun aina olen parisuhteessa eläväksi itseni mieltänyt. Jokin totuuden siemen tässä voinee tietysti olla, sillä asiat menevät varsin hyvin näin! Olen siirtynyt huomaamattani "ryhmään", jossa kuvaukseni sopisi varsin moneen (jossa ei siis ole mitään vikaa):
- käyn salilla väh. 3 krt viikossa
- kohta 30v.
- asun vuokrayksiössä keskustassa
- vakituinen työpaikka
- kaksi koulutusta ja yo-lakki (juuri nyt päässä!)
Elämä täyttyy yksinkin ja olo on loistava! Tämä ei tietystikään vie mihinkään halua olla ihanan kuuman kollin kanssa, mutta kasvattaa kummasti rimaa (eihän sitä siis aikaisemmin olen riman alta ketään ollut, mutta on varsin vaikeaa löytää sellaisia oho-jalat-lähti-alta-säväyksen antavia)!

Viime aikoina onnellisuutta tuottaneita asioita:
- ystävän soitto jykylästä
- uusi pölynimuripussi
- hyvä palaute työssä
- 7€:n ale housut
- hesari
- parhaan ystävän onni
- Stellan uusi levy
- ihanat lapset
- isi, äiti ja veli
- ystävät ja läheiset
- sima!
- Aapo Rapi
- viini
- uni ja pitkät aamut

Uudet lasit ja friikki ilme:)

2008-04-22T21:57:00.002+03:00

Relax

2008-04-19T23:04:00.003+03:00

Työviikko on ollut loistava mutta uuvuttava.
Heräsin tänään 7.18.
Vietin päivän huippaseurassa; ulkoilin ja söin grillipiffin.
Tutustuin eilen Papuun, jossa voi istuskella puukeinulla nauttiessa juomaansa.
Käväisin katsomassa The Darjeeling limitedin Takun tarjoamana. -pidin.
Sain hyviä neuvoja ystävältä.
Olen käväissyt 3 kertaa salilla ja huomenna ajattelin suunnata myös, pyykkipäivän päätteeksi.
Hesari kolahtaa uudesta postiluukustani taas!
Olen ollut jotenkin negatiivisella mielellä blogiani kohtaan.
Lapset ovat osoittaneet kiintymystään, tuntuu ihanalle.
Odotan malttamattomana tukanleikkuupäivää.
Haaveilen lomamatkasta.
..ja paljon muustakin:)

Taasko se on ohi?

2008-04-13T23:01:00.002+03:00

Uh, viikonloppu taas lopuillaan. 3:n päivän viikonloppu olisi huomattavasti kätevämpi, oikeutetumpi ja mukavampi. Huoh.
Eilen tuli käväistyä Sohon torvien kevätkonsertissa. Hupaisaa ja kepeää, varsin mukavaa. Iltaa istuttiin ja tanssittiin, tämä päivä meni ihan puhtaasti löhötessä. Omatunto kolkutti sen verran, että koneellinen pyykkiä tuli sentään pestyä ja suurimmat roinat lattialta siivottua. Tajusin eilen, että työ on mielessä koko ajan, jopa unissakin. Mistä tuli mieleen että yhtenä aamuna mietin unessani että miten voin avata farkkujen nappia tästä lähtien kun olen niin allerginen nikkelille. Häh?
Olenkin maininnut että Fonectan viimeisin mainos on söpö ja nyt jaksoin vaivautua hakemaan taustalla soivan biisin esittäjän: Rubylux ja biisi on Screaming surrender. Oih. Oon viime aikoina huomannut kaipaavani miehen käsiä. Kauniita käsiä on kiva katsella ja onhan kivojen käsien syleilyssäkin mukava olla.

Ehkä nyt kuitenkin meen nukkumaan, työviikkoa!

Ylikypsä kingkku ja lihapulla

2008-04-11T21:24:00.004+03:00

Luojan kiitos on viikonloppu vaikken luojasta tiedäkään. On ansaittu on, jukupätkä soikoon. Käväisin jumpalla, tein ale -50% löytöjä, puhuin isin kanssa jo perinteeksi muodostuneen perjantaipuhelun ja saunoin. Yhdistetään siihen vielä muutama melli ja punkeroista niin perjantai on purkissa! Huomenna mää nukun. Pakotan itteni pysymään sängyssä ainakin kahteentoista, ainakin! Sitten suunnitelmissa onkin hupaisa konsertti ja illanistujaiset (joita tosin hieman epäilen kun univelat nukuttaa mut jokapaikkaan ja vielä sikeästi).

Lapset olivat tänään ihania. Sain valtavan hyvää ja voimaa antavia kannustussanoja työtoveriltani, joka on itse myös aivan korvaamaton paikallaan!!
Oli muuten varsin hauskaa kun luokkahuoneessa selkääni lätkäistiin lappu jossa luki: ylikypsä kingkku. Nauratti niin pirusti! Kuulin vielä eilen että työkaveriani oli sanottu lihapullaksi. Että mistä on kauniit naiset tehty? -ruoasta!

Mistä hemmetistä tuo Tartu mikkiin kaivaa noita esiintyjiä? Jösses.

Hei Suurlähettiläiden "Ei se oo" kappaleessa on jokin kiva juttu. Kaiku?

Ihmisen mieli

2008-04-10T23:50:00.002+03:00

On varsin hassu ja merkillinen matka.
Tunteet ovat menneet tänään ylös ja alas, ympäri käydään ja yhteen tullaan. Töissä niin pienet asiat saavat suuria mittasuhteita että niiden ääneen sanominen jollekin ulkopuoliselle on vähintään absurdia. Luulin tarvitsevani tänään lasin viiniä. Parhaimmaksi olon kohentajaksi osoittautui kuitenkin uusi naapurini, rakas ystävä vuosien takaa, silloinen naapurini myös. Vuodet ovat muokanneet ja muuttaneet meitä. Nyt tuntui tavallaan puhuvansa uuden ihmisen kanssa vaikka siinä hän oli, ihan omana itsenään. Muutamiin vuosiin yhteydenpito on ollut mm. välimatkojen seurauksesta hiljaisempaa mutta jotenkin siinä muutamassa tunnissa kurottiin valtavasti aikaa takaisin, ihan vain puhumalla arkea ja tätä päivää. Ja kaikki tämä hienous noin 5 sekunnin matkan päässä (okei, juosten!)!

Työrintamalla taasen mutkalliselta matka tuntuu. Maailma on pullollaan persoonia. O. On vaikeaa kuitenkin ymmärtää ja sulattaa, saatikaan jos pelkkä yleinen käyttäytyminen on vähintään ailahtelevaa. Sitä neuvotaan elämään hetkessä ja just nyt mutta jokainen tietää miltä tuntuu laskea tunteja, päiviä, minuutteja siihen hetkeen kun jotain tapahtuu. Toteutan jossain määrin kumpaakin olotilaa varsin lahjakkaasti.

Jossain tässä hassun hektisessä elämässä ollaan pohdittu miltä näyttää naisen ja miehen ystävyys. On nimittäin ilmeisen yleistä, että ystävyys tulkitaan parisuhteeksi. Niinpä sitten mietimme että millainen tilanne lauantaina on vastassa kun minut esitellään kavereille. Että moi, mehän ollaan heh kaikki sitten kavereita. Mietimme myös, että käveleekö sitä onnensa ohitse näiden olettamusten ympäröimänä ja miten sitä sitten viestii että "Heimoisinävalloittavaihminenenmääoosuhteessa" kun on varsin hauskaa sen kaverinkin kanssa!
Enivei, nyt on kuuntelussa SMG:n Nimikirjaimet ja toimiiiii!

Mustat katot tippuu vettä
muut menee lämpimään
vain harva huomaa että
tänään sataa vähän vähemmän
tänään sataa vähän vähemmän

Kun kukaan ei nää
mä annan kääntää tän pään
ja sä viet mut nukkumaan
kun kukaan ei nää
mä annan kääntää tän pään
aamulla piha on valkoinen
on luvattu lunta
rakennetaan linna

Kiiltävät kiskot loppuu tässä
risteys josta mennään omiin suuntiin
oon pitkään kääntynyt vasempaan
mutta tänään sataa vähän vähemmän
tänään sataa vähän vähemmän

Jotain vanhaa, jotain uutta, muttei mitään sinistä!

2008-04-05T20:10:00.004+03:00

Aah tätä tekemättömyyden autuutta. Koti siistitty, maha täynnä maittavaa ruokaa ja ajatus aamulla pitkään nukkumisesta tekkee kuttaa, tekkee. Töissä energiaa ilmassa joista loput on kulutettu salilla. Eilen käytiin Klubilla katsomassa I was a teenage satan worshipper & Lapko. Pidin molemmista, hymyilin ja ilostuin sekä silmäilin ilolla kummankin kokoonpanon rumpaleita. Mieleen tupsahti heti ystävä Pepe ja "Lapkon pojat", oispa kiva nähdä pitkästä aikaa! Kun aika juoksee tähän tahtiin ei ehdi edes samassa kaupungissa asuvia tavata. Onneksi kuitenkin tänään pääsin halaamaan rakasta veljeäni, joka männä viikolla korotti ikäänsä vuodella. Lahjaksi hankin kokkikirjan, ja vielä tarkemmin insinöörin kokkikirjan. Samantien yksi mieltä askarruttanut kysymys sai vastauksen; miten paljon spagetti "kasvaa" keitettäessä. :)

Palkinnoksi valtavan hyvin tehdystä työstä hankin uudet näköttimet. Koulussa sain tällaisen kommentin: "Hei sulla on on uudet lasit. Ne näyttää ihan heijastimilta mutta on tosi kivat." Lasit ovat siis vihertävät, ei siniset. Kuvaa myöhemmin!
Öh, monta jutun alkua oli mielessä mutta ei jaksa millään kirjoittaa, niinpä siis vielä muutama lyhyesti:
- kesäkuussa kaverin polttarit, wohoo!
- syksyllä mahdollisesti Moskovaan!
- ystäväni synnytti pienen ihanan pojan 3.4!
- Superbad leffa on hauska
- American Idolin David Cook ja Michael Johns ovat varsin eteviä lurittajia
- mukavaa kun naapurissa lauletaan singstaria
- hullujen päivien huippulöydöt tänä vuonna: maittavaa ruokaa; taivaallista salaattia ja falafelpyöryköitä
- hauskin kommentti pitkään aikaan: "On se hyvä ettei se (minä siis) asu Porissa."
- sain pieneltä eskarilaiselta piirustuksen, jossa oli sateenkaari ja lintuja täynnä oleva puu. takana luki opelle, söpöä.
- RAY:n mainos on hauska
- haaveilua uudesta sohvasta
- Akava on kiva kun tarjoaa ilmaiseksi leffan
- Californiacation on yllättävän hyvä sarja
- keltainen luumu ja aprikoosi vuodenaikamakuna, nam
- hyvää elämää!!!!

"Onneks sil ei oo saunaa niin se voi tulla mun kaa meijän saunaan!"

2008-03-31T23:17:00.004+03:00

Summertime!

2008-03-30T19:47:00.004+03:00

Ooh ja aah, tuoksuu ja tuntuu, valoa ja linnun viserrystä - kevät oi kevät ja tuleva kesä! Hyvää ilmassa, selkeästi! Nyt, sunnuntaina kello 19.48, olen kotona tekemässä en mitään ja viikonloppu on lopussa. Olisin kaivannut vielä päivän, kiireettömän päivän, jolloin olisi aikaa siivota sotkut ja todeta ettei ole mitään tekemistä. Toisaalta, olen onnellinen; takana viikonloppu ihanien ihmisten kanssa, lämpimässä ja hymyilevässä tunnelmassa. Olin keskellä arkea josta kaikessa monimuotoisuudessaan tuli läpi se tunne, että välitetään ja rakastetaan, ollaan yksikkö. Voi kumpa saavuttaisin sen joskus itsekin!

Olen haaveillut viime päivinä niin kovasti että se puskee ulos rinnuksista fyysisesti. Olen ollut silmät kiinni aurinkoa vasten, hymyillut kasvoillani ja ajatellut; taas matkaa jatkaen. Viikko on ollut raskas josta todisteena mm. se, että torstai-iltana nukahdin klo. 21.10 ja nukuin siitä aamuun saakka. Tätä ei ole tapahtunut sitten miesmuistiin!
Pieni kyynelpallo on pyörinyt kurkussa pyrkien ulos puhdistumaan ja kevenemään. Olen herkistellyt SMG:n Hölmö rakkaus ylpeä sydän -levyä, syönyt sanani Terhin ärsyttävyydestä ja maistellut sanoja: heinikko, lakastunut nokkonen, kesäyö, sadevesiämpäri, katve, nurmikko, pilvi, korvalehden läpikuultava valo, käkkärämänty, nuori koivu, lakoon mennyt heinä...

Haluan hypätä vieraan auton kyytiin
hukata ainoat avaimet
pestä hiukset sadevesiämpärissä
kävellä kenkäni pilalle
Haluan juoda miehen pöydän alle
väsyttää loput puheillani
lähteä kun pitäisi jäädä
jäädä kun pitäisi lähteä

Haluan rakastaa kerran tyttöjä
herätä oudosta asunnosta
valehdella nimeni ja ammattini
pestä numeron kämmenselästä

Sitten olen valmis sinun pitää omanasi
Sitten olen valmis sinun pitää omanasi

Haluan istua jalkakäytävällä
muistamatta mistä olen tulossa
tietämättä minne olen menossa
lähteä lentokentälle

Haluan ajaa vieraaseen satamaan
hukata puhelimen rantaveteen
joutua ikuiseen katveeseen

Haluan pudota kalliolta
löytyä elävänä käteni kipsiin
sairaalaan kukkia
joita en ole enää näkemässä

Haluan kiusata vierasta lasta
varastaa lompakon
saada sähköiskun pistorasiasta
ja lyödä kerran kunnolla

Elämän tasapainoa

2008-03-27T17:59:00.002+02:00

Eilinen oli mahtava päivä. Muutaman vaikeuden kautta hienoon voittoon, loppuhuipentumana iloisia lapsia. Ja tänään oli karmea päivä. Ettei vaan totuus unohtuisi elämän monipuolisuudesta. Nykyään lapset osaavat olla aivan karmeita. Ei minkään tason kunnioitusta vanhempia kohtaan; neuvoja, kehoituksia ja viime kädessä käskyjä ei noudateta. Käytöstavat ovat ruoan kiittämisestä asti heikkoja ja lause "mun ei tarvi tehdä m.i.t.ä.ä.n." on sisäistetty paremmin kuin 1+5 -lasku. Vaatimukset ovat välillä täysin kohtuuttomia ja itse ei oltaisi paljoakaan valmiita tekemään. Tässä kaikessa hulinassa on lapsia jotka todella tarvitsevat huomiota; odottavat kuuntelijaa ja keskittymistä. Kun sitä ei ehdi aina tarpeeksi antaa niin huomion saaminen toteutetaan keinolla millä hyvänsä. Usein sillä negatiivisella keinolla. Harmittaa kun joutuu huutamaan (no okei, karjumaankin) ja väsymys sekä turhautuminen vie paljon pois kaikesta hyvästä mitä voisi tarjota. Uh. Mutta kuten sanottua, onhan päivä vielä huomennakin!

Ja onkin muuten sellainen päivä, että nyt sitten allekirjoittanut on ihan itsekseen toimarina, tosin koko päivän koulussa sijaisena:)

Viiden kerroksen väkeä, osa 2

2008-03-24T12:07:00.004+02:00

Lähes vuoden talossa asuttuani en ole montakaan naapuria tavannut. Viime viikolla sattumalta seinänaapurini lähikaupassa ja sitä aiemmin satunnaisesti toisen puolen naapurin aamutuimaan hississä. Vähän väliä olen törmännyt vanhempaan naishenkilöön, joka vanhasta iästään huolimatta vaikuttaa varsin skarpilta. Hänen kerroksessaan tuoksuu usein vahvasti tupakka ja olen vain miettinyt hänen nauttivan eläkepäivistään. No tänään selvisi, että kyseinen henkilö ei asu täällä, vaan käy katsastamassa päivittäin poikaansa. Hienon päättelyn tuloksena tupakansavu, auki jätetty asunnon ovi ja aamuyöllä rappukäytävään sammunut henkilö on siis ollut tämä herra x, joka on luultavasti se sama henkilöä joka taannoin avaintansa yritti oveeni sovittaa. Nyt tämä huolestunut nainen etsi kissaansa, joka oli ilmeisesti asunnosta kadonnut viime yönä. Suunnistin hänen kanssaan alakellariin, joka kaikessa pimeydessään oli viheliäinen paikka; ei tarvitse mennä uudestaan. Tätä viheliäisyyttä moninkertaistaa "löydökset" joiden perusteella voidaan sanoa kellarin olleen jonkin majapaikka muutamia kertoja. Kun tämä tieto yhdistyy siihen, että eilen illalla törmäsin ulko-ovella varsin humaltuneeseen naiseen joka aamuyöllä (edelleen humaltuneena) poistui talosta hoipertelevin askelein, niin tästä lähtien ovilukko menee kiinni joka yö. Hrrr.
---

edit.14.14 ovilukko=varmuusketju. :)

Pieni hetki

2008-03-23T19:13:00.003+02:00

Matkasin tänään junalla isäni luokse. Heti mukavalle (ja niille oikeille, vanhoille) penkille istuttuani ja junan nytkähtäessä liikkeelle raukea hyvä olo tulvahti sisimpään ja totesin junamatkailun, vain hetkellisenkin, olevan hyvää aikaa. Hyvää aikaa olla ja pohtia, katsella maisemia ja keskittyä musiikkiin, kirjaan tai vaan olemiseen. Junamatkoilla olen tehnyt monta johtopäätelmää, ymmärtänyt syy-seuraus suhteita, hoksannut olennaisia, tirauttanut parantavia kyyneleitä, haaveillut ja selvittänyt. Olen aikaisemminkin sanonut, että juna-asemille tapahtuu kauniita asioita; hyvästejä ja iloisia jälleentapaamisia.
-Hyvän olon tunne hämmästyttää kerta kerran jälkeen ja aina tekisi mieli tokaista se julki jollekin. Oikein mukava päivä kerrassaan, isä ja tytär aikaa on välillä aivan liian vähän mutta onneksi tänään tasoitettiin taas tilannetta!!
Nyt luvassa vielä ystävän tapaamista, matkakuulumisia ja mahdollisesti jotain konsertintapaistakin. Kyll' lomall va!

-niin ja alakerran urvelot eivät näemmä osaa enää lukeakaan, hissi kun jää edelleen alakertaan.

Viiden kerroksen väkeä

2008-03-22T18:27:00.002+02:00

Asun ylimmässä kerroksessa. Vaikka kuinka ideaalia olisi reippailla rappuset ylös niin useimmiten ei natsaa, sitten millään. Talon pieni ja vanha hissi on muuten varsin kiva mutta sisäovi jää helposti auki eikä hissi silloin toimi. Tässä talossa on nyt muutama urpelo joka onnistuu jättämään sisäoven lisäksi myös ulko-oven auki ja monta kertaa viikossa. Sieppaa, sieppaa vietävästi. Eilen laitoin hissiin ystävällishenkisen lappusen, jossa kehoitetaan katsomaan ovien menevän kunnolla kiinni. Ja ei vaan mene ei. ARGH.

Holliday!

2008-03-21T20:29:00.003+02:00

Kuten voinee huomata, non-work life etenee viikon sykleissä. On kiire ja univarannot ovat hupeneet aivan minimiin. Siitä oireena on mm. ihon sopimuksen irtisanomien, "Nuku nainen!" ja ilkeä yskä. Tällä viikolla tosin olen saunonut kahteen otteeseen, ollut kurssilla, tavannut ystäviä ja ehtinyt jopa muutaman kerran salillekin. Tänään tuli käväistyä äipällä ja velikin tuli nähtyä. Huomisen huimana suunnitelmana on mennä kauppaan tuoksuttelemaan hajuvesiä. Ei siksi, että se olisi tosi kivaa, vaan siksi että tuliaisten tuoja tuo juuri oikean tuoksun. Loppua lähentelevä Armanin Code on varsin mielekästä tuoksua mutta nyt pitäis löytyä taas jotain uutta, keväistä ja kevyttä. Kyllä, juuri tämäntasoista ongelmaratkaisua kaipaa vastapainoksi työviikolle!

Töissä on edelleen mukavaa ja samanaikaisesti tiedostetut ja odotetut ongelmat pistelevat päätään esiin vähän väliä. Hermoja koetellaan ja pitkäjänteisyyttä vaaditaan, hyvä siis että sitä on tullut viime vuosien aikana kehitettyä! Käyn myös pientä taistelua erilaisten roolien kanssa, joiden hölmösti pelkään jäävän päälle tai vaihtoehtoisesti kadottavan jotakin olennaista itsestäni. Toisaalta huomaan olevani vahvempi ja varmempi kuin osasin odottaa. Vaikeaksi tämän kaiken tekee se, että tietty luottamus on hieman hakusessa joidenkin ihmisten kohdalla. Mutta mutta, haasteita olla pitää!

Ainiin ja viime viikonlopun teatteri Nostalgia 1.10 oli hyvin ylioppilasteatteria, niin hyvässä kuin pahassa. Pohdimme esityksen jälkeen että jokaisessa ylioppilasteatterissa toistuu tietyt esiintyjätyypit. Täällä oli täyskopio yhdelle jyväskylän yo-teatterilaiselle, erona vain tukan väri! Hui. Näytelmä oli ihan ok, mitään suurempaa tunneryökkiötä ei syntynyt mutta jotkin kohtaukset ja ideat saivat hymyn huulille. Ihan kiva 7-.

Jaa mutta nyt voisi katsoa Tarua sormusten herrasta ja Aragonia, oih!
---

00.20 AragoRn, AragoRn!

Missä miehet ratsastaa siellä lampaat ei voi laiduntaa

2008-03-15T11:50:00.002+02:00

Olisin saanut nukkua pitkään mutta tietysti klo.9.15 olin valmis rokkaamaan. Äh. Kahden tunnin kevyet siihen päälle kuitenkin lupailee hyvää päivää, ehkä jopa energistäkin!

Mä vaan teen ja teen ja teen ja teen...töitä! Kun fyysinen minä juoksee työpaikan ovesta bussiin jää aivokoppa raksuttamaan tunneiksi muistettavia ja opeteltavia asioita. Jopa niin kovasti, että se puskee päänsärkynä ulos. En ehtinyt viikkoon jumpallekaan kunnes torstaina vihdoin oli aikaa. Toimii.
Työrintamalla havaittavissa pientä testailua ja kokeilemista, sekä myös jonkinsortin "kuka tätä juttu oikeasti ohjaa" -kommentteja. Edelleen taustajoukkojen neuvot ja tuki on korvaamatonta, miten tulla johtajaksi koulutus on myös aktiivisesti käynnisstä kiitos veljen avokin:) Viime viikonloppuna lensuksi muodostunut tukkoisuus pyyhkiytyi kuluvalla viikolla pois. Kun on tarpeeksi väsynyt niin olo on kuin kuumeisella. Lämpötilani tosin olivat varsin alakanttiin mutta niiskutti ja korva meni tukkoon. Se olikin vallan mielenkiintoista. Puolikas ämpäri päässä. Kun se ei millään hellittänyt niin tiistaina porhalsin hoitajatytsyn luokse jossa korvaan tyrkättiin n.2l vettä ja johan kuulo palautui! Tämä samainen toimenpide suoritettiin myös toiselle korvalle torstaina. Kyl nyt kuulee! Ja ehkäpä nyt uskoisin jo, että pumpulipuikolla korvan putsaaminen on väärin, ei auta ei toimi (eikä varsinkaan muutaman kerran viikossa..). Tähän korvan tukkoisuuteen vaikutti ehkä se, että lähdin lauantaina varsin kiireella kaveria tapaamaan ja jätin vahingossa ikkunan auki. Muutama kirosana ryöpsähti sunnuntai aamuna. Ei täällä ihan niin lämmintä vielä ole, vaikkakin kevät tuoksuu ja tuntuu. Tekis mieli hyppiä hyppistä:)
Viime lauantaina siis käytiin katsastamassa Sami Saari ja vallan leppoisaa oli se. Osaa soittaa ja laulaakin, tasokkaan analyysin jälkeen huomioimme myös lämmöllä hänen varsin simpsakka (miehinen sellainen) kroppansa, joka kenties toisiin kasvoihin liitettynä olisi mennyt paljon nuoremmastakin. No tänään on luvassa teatteria, eli suuntana on Ylioppilasteatteri ja Emma Puikkosen näytelmä Nostalgia 1.10.

Muuten jotenkin kaikkea ei ehdi millään ja siltikin ehtii. Aloitin maanantainan uuden kirjansidonnan kurssin ja ideoita vaan pukkaa toteutettavaksi. Ehdin onnekseni tavata Sohviakin, jonka kiireinen aikataulu sovitettuna omaani ei millään tunnu löytävän tarpeeksi yhteistä aikaa. Hiukan surumielin ajattelen kesää jolloin hän suuntaa kuukausiksi pois täältä, aivan liian kauas pikavisiitteihin, nimittäin amerikkaan. Sniff. No mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä keksin tehdä kahden viikon kesälomallani! Ja mitäs vielä..ainiin, olen saanut uuden ystävän! Aika kuluu kuin siivillä kun juttu luistaa ja hupaisaa on:) Ei ole muuten kovin yksinkertaista enää tällä iällä (kröhöm..) saada ystäviä. Kavereita toki tulee menee mutta sellaisia hengenheimolaisia tapaa harvemmin. Joten aika hiano juttu!
---

Aprikoin jokunen aika sitten nilkkaani teloessani lieneekö vika kenties hajataitoissani. Tällä viikolla tavattu silmälääkäri teki arveluistani totta, sillä oikean silmän hajataitot ovat todellakin menneet uusiksi. Että siksi varmastikin kompuroin rappusissa nilkkani teloen melkein kaksi kertaa silmälasien kanssa ja ilman. Varmasti!

Kyl mää sanon et.

2008-03-07T21:24:00.002+02:00

Muu laiffi on ollut vähän niinkuin on-holdilla, kun energiat on kulutettu töihin. On omaksuttu tietoa, opittu uutta, pohdittu rooleja, mietitty tapoja ja keinoja sekä analysoitu omia vahvuuksia, kykyjä ja mahdollisuuksia. Siinä lomassa tietysti naurettu lasten kanssa, laskettu mäkeä, syöty vohveleita, solmittu monojen nauhoja ja juostu jumpallakin (mikä kuulostaa varsin epätodennäköiseltä). Olen valtavan onnellinen kaikista kannustavista sanoista joita läheiset ovat sanoneet; itseensä uskominen helpottuu kummasti kun muut uskoo:) Hienoa; loistavia ja mahtavia ihmisiä on maailma pullollaan!! Jännitys on hieman lauennut (väsymys vaikuttanee siihen olennaisesti:) mutta mielessä raksuttaa alati kaikenmoista työhön liittyvää, on tää aika hurja homma mun pienessä maailmassa!
Viikonlopun suunnitelmana on käväistä lenkillä ja äipällä, katsella mahdollisesti uusia silmälaseja (löysin tänään aivan mahtavat, jotka ovat varattuna ensi perjantaihin saakka- siihen mennessä pitäisi tsekata vielä muuta paikat ja tehdä päätös!) ja nukkua ihanaa pitkää unta. Sauna rentouttaa, lämmin viini rentouttaa ja lahjaksi saamani Frendien tuotantokausi 4 (kyllä rakas veli tietää mikä on just passeli siskolle!) rentouttaa; puitteet ovat siis täydelliset. Niinpä siis työläinen kuittaa loistavan viikon, nauttii viikonlopusta ja ajattelee lämmöllä kaikkia rakkaita ihmisiä!

Ainiin ja sopimus allekirjoitettiin tänään, se on sitten toistaiseksi saakka:)

Hyvin tehty työ palkittiin tänään..

2008-03-04T00:16:00.004+02:00

..sillä kuukauden päästä toimin nimellä toiminnanjohtaja!!!IIIK:)

Viikonalkua morjens

2008-03-03T00:07:00.002+02:00

Uh, viikon jännitykset ja odotukset purkautuivat eilen niin, että unta riitti komiat 11 tuntia! Siitä onkin tovi kun viimeksi noin paljon tuli uinuttua. Kiukuttelin "aamulla" että kuka tampio sahaa jotain laudanpätkää tähän aikaan, perhana kun nukkua pitäisi! Kun vihdoin silmät aukesi niin kello oli just 15.43. Nauratti. Kroppa niin väsymyt ja poikki ettei kävelemisestäkään mitään meinannut tulla. Kaikenkattava väsymys todellakin. Huomenna pitäisi energiaa kaivaa esiin mutta nyt kyllä se kuulostaa varsin työläältä. Toisaalta nyt (jo!) mieli halajaa peiton alle:)

Eilen tuli katsastettua There will be blood leffa. Vau. Hieno. Moninkertaiset suosittelut!

Huomenna sitten onkin kaikenmoista, jännitys alkanee taas aamulla, huh! :)

Treffit Kaukon ja Rikun kanssa

2008-03-01T11:59:00.005+02:00

Meni hyvin! Koska en ole Kauko-fani, enkä itseasiassa ole aiemmin edes keikalla käynyt, niin minusta tuo Riku varasti koko shown tyylikkäällä asenteellaan. Kertakaikkisen hypnoottinen lavakarisma ja läsnäolo, intensiivinen seuranta muihin muusikoihin- punatakkinen Elvis! Sohvi tokaisi, että Samae Koskisessa oli jotain samaa kuin Greyn anatomian Georgessa, heh:)

Kaikki menee hyvin kun olet nuori!

Tytöt jäkismatsissa eli hunajata hunajata!

2008-02-28T21:47:00.004+02:00

Pitää sisällään:
- paikkojen etsimistä pitkän tovin
- naurua ja kiroilua "No se on pelin henki!"
- kuumien kissojen tsiigailua (= tanssijatytöt)
- kuumien kissojen kanssa tanssimista
- yks kyrsä sinapilla
- ja pelin seuraamista varsin hyvillä kommenteilla maustettuna!
Joo, tepsi hävi.

---

Aini, koko päivän ollut tällainen fiilis; Wow wow wow!

Kirjansidonnan saldoa

2008-02-27T16:11:00.004+02:00

Tuo ensimmäinen vaihtoi jo omistajaa sillä myöhästynyt syntymäpäivälahja löysi kotiin eilen. On varsin mukavaa puuhaa tuo, hieman tietysti ei-niin-pikkutarkka-linja näkyilee jostakin kulmasta mutta toisaalta, ensimmäisethän ovat aina niitä harjoitusversioita!
Juttui tapahtuu ja jännittää kauhiasti. Onneksi mulla on hyvät taustajoukot pitämässä peukkuja, kuulemma varpaitakin;)

Hei mitä noi virolaiset jaksaa älähdellä tosta Anu Saagimista; eihän sillä nyt vaatteita sen enempää ennenkään ole kuvissa päällä nähty. Ja mitä ihmettä ne valittaa Idols Arin laulamisesta kun not Idols Muska oli niin järkyttävää kuunneltavaa. Jaa mut onneksi Kimi on hauska kännissä.
-kiitos Ilta-Sanomat.

Pökkyräistä viikon alkua

2008-02-25T11:55:00.002+02:00

Tuli sitten Oscar-gaala katsottua. Nelosen valvojaisissa vieraina oli Dome Karukoski, Lauri Nurkse, Mikko Aromaa ja juontajana toimi Jussi Heikelä. Täytyy kyllä sanoa että tuo Lauri Nurkse on varsin sympaattisen ja mukavan oloinen mies, miellyttävää katseltavaa ja kuunneltavaa. Gaalan juonsi tänä vuonna Jon Stewart, joka lohkaisi yhden jos toisenkin hymyä herättävän lausahduksen. Paras sutjautus oli uusi "kategoria", jossa ehdokkaina olivat Kate Blanchett, Jessica Alba ja Nicole Kidman. "And the baby goes to..Angelina Jolie!" Kihiihhii:) Dome Karukoski kertoi Daniel Day-Lewiksen varsin intensiivisestä tavasta paneutua rooleihinsa jonka ansiosta kiinnostuin There will be blood elokuvastakin. Montaa elokuvaa hän ei ole viimeisen kymmenen vuoden aikana tehnyt koska rooleihin paneutuminen vaatii aina pitkän toipumisjakson. Ja tietysti elämässä on muutakin, nimittäin hän on mm. toiminut suutarina Firenzessä! Marion Cotillard pokkasi Pariisin varpusesta parhaan naisosan pystin ihan ansaitusti. Varsin otettu ja ymmyrkäinen hän oli lavalle mennessään, ja kaunis tottakai.

Sain mahtavan puhelun äskettäin mutten uskalla vielä sanoa mitä se piti sisällään; ettei vaan nuolaise ennenkuin tipahtaa! Menee nyt plasmat ihan sekaisin; tekis mieli nukkua ja juoda litroittain hyvää kahvia ja syödä croisantteja ja ja ja..järkevää taitanee olla ne muutaman tunnin unet ennen jumpsailua ja kirjansidontaa. Ei kukkia kuitenkaan. Häh?

Aurinkoa ja ajatuksia!!

Easy like a sunday evening

2008-02-24T22:06:00.003+02:00

-Musta jää: oikein hyvä.
-Paksuna: ihan hyvä, parempi kuin voisi odottaa.
-Ulkoiltu: on.
-Jumppailtu: on.
-Kauhisteltu Muskan laulua Kirkan muistokonsertissa: jep.
-Kadonnut jumppakortti löydetty shampoon ja hoitoaineen välistä hygieniapussukasta: jep.

Nyt vaan Wllanderit kehiin!

++
-Ihmetelty Litti Litti Litmasen sydänvaivoja: jo.
-Suunniteltu Oskarijuhlan katsomista: jo!

Hypistelyä

2008-02-23T16:33:00.002+02:00

Maleksin kaupungilla muutaman tovin ja hypistelin kaikkea voiku-ois-kiva-saada-juttuja. Vaikka kuinka monta levyä haluaisi kotiutua luokseni. Käsissä käväisi monta kertaa Herra Ylpön levy, se pääsi jopa koriin asti mutta viime hetkillä tuli tyhmyyskohtaus. Argh, vieläkin taistelen pitäiskö kipaista se hakemaan! Niin teki mieli sitä Roisin Murphynkin uutta, kiinnostaisi se Pariisin kevätkin. Retropopin soitettu Pieni ja ihmeellinen lupaa kanssa oikein hyvää; vähän tuli mieleen Regina meets Pariisin kevät. On tää niin vaikeeta, tää elämä siis.

Vuokrasin muuten "Musta jää" ja "Paksuna" -leffat. Kahtotaan kahtotaan!

Siideritalon säännöt eli Oman elämänsä sankari

2008-02-22T23:28:00.004+02:00

Näin vuosia sitten elokuvan ensimmäistä kertaa ja nyt taas se kosketti, mahdollisesti jopa enemmän. Huoh. Lasse Hallströmin vuonna 1999 ohjaama "The Cider House Rules" on John Irvingin itsensä käsikirjoittama oman kirjansa pohjalta. Useinhan käy niin, että kirja on parempi kuin elokuva. No tässä tapauksessa ei. Jos oikein muistan, niin taisin nähdä tämän elokuvan ensin ja luin vasta sitten kirjan. Minusta kummatkin ovat aivan loistavia teoksia eivätkä missään tapauksessa vie toisiltaan mitään pois. Ympäristö toimii, musiikki toimii ja kaikki elokuvan henkilöhahmot toimivat, Michael Caine ei turhaan voittanut Oscaria Wilbur Larchina ja tämän elokuvan jälkeen Tobey Maguire on kuulunut suosikkinäyttejöihini. Oijoi, niin hyvä leffa!!!

Oman elämänsä sankarin jälkeen päätin lukea Ystäväni Owen Meanyn (A Prayer fo Owen Meany), joka taasen on yksi parhaimmista kirjoista mitä olen ikinä lukenut. Siitäkin (tai oikeastaan se perustui vain löyhästi kirjaan) tehtiin elokuva nimellä Ystäväni Simon Birch. Se ei sitten vakuuttanut yhtään, ainakaan minua. Mutta se on niiiin hyvä kirja!!!

Oi, pitäisköhän aloittaa se uudestaan?

Ainiin: Garpin maailmaa & Kaikki isäni hotellit leffoja ei parane unohtaa mainita sillä varsin hyviä nekin!

Tästä päivästä

2008-02-21T19:15:00.003+02:00

Mahtava aamupäivä! Pitkän ajan jälkeen tapasin ystäväni, hänen perheensä ja kummipoikani (maailman kaunein kummipoika). Jossain vaiheessa välimme haalenivat ja yhteydenpito jäi vuosittaisiin joulu- ja ystävänpäiväkortteihin. Aikaa kului ja aina se soittaminen tai kylässä käynti sijoitettiin tulevaisuuteen. Yht'äkkiä sitä huomaa varsin tutun jutun; että aikaa on mennyt vuosia, tosta noin vaan, ja asiat ovat muuttuneet tyystin! Itseäni tietysti on vaivannut syyllisyys siitä että en ole vaan yrittänyt tarpeeksi, sekä tietysti huono omatunto kummiuden huonoarvoisesta hoitamisesta. Että miten sitä välistä niin tyhmästi asioita jättääkään, priorisoi päin mäntyä ja samalla menettää kallisarvoista ja korvaamatonta aikaa. Äh.
No mutta kuitenkin; kaikkea, ei lähellekään!, ei ole vielä menetetty!! Nyt on hyvä hetki pysähtyä ja ottaa taas kiinni siitä ystävyydestä jonka pohja on aikoja sitten luotu. Ja voi pojat, perheeseen on tulossa yksi nappisilmä vielä lisää huhtikuussa! Onnea sykkii rinnus heidän puolestaan, meinasi ihan itku tulla kun erotessamme vielä halattiin, hyviä ihmisiä on harvassa.
---

Iltasella suunnatessani salille huomasin salikorttini kadonneen. Hittolainen että ärsytti. Kadotan varsin harvoin mitään, oikeastaan en koskaan. Nytkin olen ihan varma että se on jossain järkevässä paikassa ja löydän sen tod.näk. huomenna kun tänään tuli uusi kortti jo hankittua..Uutta korttia hankkiessani myöhästyin suunnitellulta tunnilta ja jäin salin puolelle rautoja kolistelemaan. Lämmittelyä tehdessäni joku nainen istahti viereiseen pyörään ja tokaisi muutaman minuutin kuluttua (näihin minuutteihin oli sisällytetty salin crosstrainerin ja kuntopyörän teilaaminen): "Lämmittely on ihan homojen hommaa." Itseasiassa se kuulostaa nyt niin hassulta että mahtoiko se sittenkään niin tokaista? Sano se! Hehheee!
Tämän salin yksi parhaimmista puolista on se, että varsin usein pitää kulkea miesten salin läpi. Harvoinhan se miltään juhlalta tuntuu, kun naama punoittaa ja tukka on hiestä märkänä. Toisaalta samahan se niillä miehilläkin on, eikä se ainakaan minua haittaa lainkaan:) Tänään vastaan tuli niin hyvännäköinen kolli, että pitäneepä ajoittaa useimmin treenausajat alkuiltaan. Jestas, koko ilta on mennyt vaan miehiä ajatellessa. Noniin mutta tuosta ulkonäöstä vielä sen verran, että hämmästelin taas kerran suuresti miksi jumpalle pitää meikata? Ymmärrän toki päivän ehostukset jne., mutta en sitä, että 5min ennen laitetaan puuteria ym. En myöskään käsitä että tunnin erittämisen jälkeen suihkussa ei pestä, eikä kastella, lainkaan tukkaa, vaan se esim. kuivataan föönillä. Kuinka usein sitä hikoilee vaan siististi kainaloista ja selästä? Mää vaan ihmettelen.

Ja taas se kolli on mielessä, huh:)

McDreamy

2008-02-20T22:03:00.005+02:00

Olen koko ajan enemmän ja enemmän tykästynyt Greyn Anatomiaan. Tietysti McDreamy on damn hot ja Meredith ärsyttävä (usein tämä on näin päin). Heidän suhdettaan ei jaksa enää seurata tiiviisti kun aina jokin mättää. Tilalle on onneksi tullut Georgen ja Izzyn suhde. Aluksi George ei millään iskenyt jotenkin sillä vaivautuneella olemuksellaan, mutta nyt: valtavan romantiikan kaipuuni seurauksena olen aivan sydän syrjällään kaikesta siitä heidän epäsopivuudesta, vaikeuksista ja tunteistaan. Huokailen ja hymyilen, jännitän ja odotan. Ja kuten aiemminkin olen maininnut, Katherine Heigl on varsin upea nainen ja miellyttävää katseltavaa; Josh Kelly lienee onnellinen mies.

Ja kun tässä romantiikan hurmiossa mennään niin johan oli varsin romanttista Unelmien poikamiehessäkin. Iik, ne oli hieronnassa ja piti toisiaan kädestä kiinni. Sitten ne meni kylpylään ja tytöt oli bikineissään ja Antti shortseissa! Hot hot! Tänään tuli pienehkö myötähäpeän tunne, kun Antti vei Disan rannalle ja Disa oli ihan otettu kun Antti oli järjestänyt ruokaa ja kaikkea. Odotettavissa ehkä on vielä jonkin sortin kissatappelu, mm. Disa, Evelin ja Sofia ainakin hämmentelee soppaa mukavasti. Draamaa!

Voivoi, määki haluun oman McDreamyn!
---

Tänään aika hurahti sisustus- ja remotointi kaupoissa äitin kanssa. Olen näemmä varsin hyvin seurannut sisustusohjelmia, sillä koko asunnon remontti on jo lähes suunniteltu. Seiniä rikotaan, ovet vaihtaa paikkaa ja tavaraa heitetään pois. Mukaan lähti niin värikarttoja kuin kylpyhuone- ja laminaattiesitteitäkin. On oikeastaan mukavaa miettiä kokonaisuuksia toista miellyttäväksi ja ennenkaikkea ajatella asunto toisen näköiseksi kodiksi. Varsin hienon vision sainkin aikaan; kunpa saisikin toteuttaa se!

Ärsytyspäivä

2008-02-19T21:25:00.005+02:00

Eilisen dokkarin ansiosta unessani vilahteli Harry Potter ja muita velhoja. Harmi etten muista oikeastaan mitään muuta tarkemmin. Kun sitten nukahdin toisen kerran, käväisi unessa aiemmin varsin usein vieraillut henkilö ja olipas se söpöä ja kaikkea, halailua ja nenäsuukkoja. Ja sitten heräsin. Ärsytti suunnattomasti. Kun oli niin kivaa ja pehmeetä. Ja kaikkee.

Tiedä sitten saiko tuo, vai mikä minut varsin kiukkuiselle tuulelle. Kuuntelin musiikkia korvat särkien ja puhisin mielessäni taloja nurin. Onneksi visiitti äidin luona sai tuulen kääntymään ja liikunnointikin auttoi. Mistä tuli mieleen että kyykyt ei nyt millään ota toimiakseen. Omassa tahdissa isommilla painoilla ne sujuu hyvin mutta kiivaammassa rytmissä keskiselkä jumiutuu armottomasti vaikka painoja on vähän. Ärsyttää.

JC in the house!

2008-02-18T23:13:00.002+02:00

On my Lord, Herra siunaa ja varjele + muuta mukavaa. Kiitos Benropen katselin FST5 "Jesus Camp" dokkarin. Ahdistaa.

Ja kaikkea siltä väliltä

2008-02-18T12:32:00.003+02:00

Ei millään asetu uomilleen olotila. Ihan kuin olisi vähän kipeä, niskat ja hartiat aivan juntturassa eikä nuo aivonystyrätkään tunnu raksuttavan normaaliin malliin. Tekis mieli vaan virua sängynpohjalla, mussutella konvehteja ja katsoa komediaa. Näistä tuo ensimmäinen onnistunee hetkellisesti mutta muut saavatkin jäädä, onhan tämä hiihtolomaviikko saatava käyntiin.

Viikonloppu meni hujauksessa, perjantaina vietettiin aikaa veljen avokin kanssa ja lauantaina sitten suuntasinkin iskälle. Oleilua ja saunomista, oivaa lauantaita kyllä. Eilen suunnittelin kapuavani pyörän selkään tunniksi mutta ei jaksanut, niinpä tunnin reipas kävely happirikkaassa illassa toteutui. Ja kevät tulla tupsahtelevi; muistaisinpa sanoneeni jo joulukuun alussa ettei talvea enää tule. Ja tuskinpa tuleekaan. Siinä käpötellessäni taas kärvistelin itseni kanssa.

Suurimman osan ajasta mietin, että kaikki tämä analysointi ja asioiden pyörittäminen on varsin järkevää. Siinä vaan on sellainen ongelma, että on asioita joita ei voi mitenkään ennakoida. Usein nämä asiat ovat hyviä, hauskoja ja mukavia, oikeastaan varsin vaatimattomiakin. Mutta silti ne hiertävät, ikäänkuin olisi ollut järkevämpää jättää tekemättä, koska jotain sellaista olisi voinut tapahtua mihin en olekaan jotenkin "varautunut". -hetkellisesti hyvä idea voisi kääntyäkin varsin huonoksi. Noh, tästähän voisi päätellä että herranjestas, suunnitteleeko tuo ihminen elämänsä kokonaan, onko se muka kaikkeen varautunut ja eihän se pysty olemaan spontaani lainkaan. Juu no ei se mene näinkään.

Mulla on vaan välillä jokin poikkeuksellisen vinoutunut käsite siitä että mikä on oikeaa ja mikä väärää käytöstä. En osaa tarkemmin nimetä miten mitkäkin toiminnot jakautuvat oikeisiin ja vääriin (tai yleensäkin että miten jotkin asiat vaan eivät löydä mieltä tyydyttävää perustelua, kun aika monessakin asiassa on hyvin vahva tunne oikeasta ja väärästä sekä moraalisesti hyväksyttävästä) vaan se korventava nitkutus aivolokerossa vaan tuntuu.

Ja kun elämänfilosofiana on tämä Mutu-musta tuntuu-meininki, niin hyvin vahvasti jokin osa uskoo että tunne on olemassa syystä. Se ei oikein katoa vaikka mitenkä sitä vastaan väittelisin ja perustelisin. Ja eilen tajusin että rakas ystäväni toimii lähes aina silmissäni oikein. Näin ollen omia toimintoja verratessani hänen toimintoihinsa, ne tuntuvat vaan vääriltä. Ja ihan syvällä pahnanpohjimmaisena on jokin käsittämätön vanhakantainen asetelma mm. miehen ja naisen asemasta. En usko sellaiseen ollenkaan ja silti se puskee jostain läpi! Argh! (Mistä tulikin muuten mieleen että Erkki Lampen kirjoitti Kodin Kuvalehdessä (03/08) hyvän kolumnin naisten ja miesten tasa-arvosta.)
-ehkäpä kaikkeen ei tarvitse olla jotain selitystä ei. Johan helpotti.
---

Haluaisin muuten Yki Nummen Lokki-riippuvalaisimen.

Viikonloppu täällä taas

2008-02-15T13:22:00.002+02:00

Kevät tulee joten vaihdetaan takaisin vihreään ulkoasuun. Nyt tosin ulkona on hieman pakkasta ja luntakin tuprutti äsken mutta valoisaa on, jepulis juu. Varsin sekopäistä unta tuli uneksittua viime yönä. Siellä vilahteli (taas kerran) ihmisiä menneisyydestä ja jos nyt ihan oikein muistan, niin puhuin suuni puhtaaksi yhdelle jos toisellekin. Joskus, miksei monestikin, olisi todella hienoa tykittää Housen suulla asetelma uusiksi. Ei luonne kuitenkaan anna periksi; ehkä on kuitenkin kivampaa olla kivempi. Ja kivin, hehhee.

Huomenna suuntaan iskäkullan luokse tarkoituksena kuurata huusholli puhtaaksi. Oman kodin ylläpito on viime aikoina kokenut lievää laskusuhdannetta vaikkakin se valtavan suuri ylläpito vaatii niin vähän. Mari kirjoitti vähenevästä kiinnostuksesta sisustuksellisiin asioihin; lehtien sisustuskuvat eivät kiinnosta eikä uusille tyynynpäällisille ole tarvetta. "Onkohan naisellisuuteni vähenemässä? Vai liittyykö tämä nykyfiilikseeni siitä, että maailmassa on ylipäätään liikaa tavaraa, enkä haluaisi omalta osaltani tukea sen lisääntymistä?"

Varsin hienoahan olisi, jos jokainen hankinta hankittaisiin todella tarpeeseen. Vähänhän sitä kuitenkin tarvitsee, monen tavaran funktio on "vain" olla olemassa. En kuitenkaan koe, että sisustaminen olisi pelkkää tavaran haalimista; kysehän on siinä ympäristönsä luomisesta tyydyttäväksi tilaksi. Joten jos tila on miellyttävä, se sisältää tarvitsemat asiat juuri oikeilla paikoillaan, niin miksipä sitä kannattaisikaan muuttaa? Sisustusta harrastavat tuskin muuttavat sisustustaan alati ja mitä tulee tavaran ostamiseen niin hyvä ostos on hankinta, mahdollisesti myös sijoitus. Itse haaveilen vain tietyistä hankinnoista mutta varsin tyytyväinen olen näihin vuosien varrella kertyneisiin tavaroihin. Vaikeaa olisi kuvitella vaihtavansa jokin niistä pois. Nyt kun valoa alkaa taas tursua ikkunoista pidemmän tovin päivässä, näyttää sisustuskin hieman erilaiselta ja jopa uudeltakin.
-Ehkäpä seuraava sisustustoiminta olisi ikkunanpesu:)

Tänä vuonna korttien sijasta:

2008-02-13T22:58:00.003+02:00

Tolkin salikamat

2008-02-13T22:19:00.003+02:00

Timo Tolkin kitara ja sen vieressä ollut laukku varastettiin. Siinä meni uuden levyn singlemasteri muttei onneksi muuta tärkeää, vain salikamat.

Ulkoilua

2008-02-13T15:32:00.006+02:00

Vau, muutama tunti sitten keli oli aivan valloittava ja äsken tuli lunta ja nyt on ihan harmaata ja tuulista. No, sain kuitenkin nautittua auringonpaisteesta vallan hyvin joten päivä on pulkassa!
Kävelykohteena tänään Vartiovuori. Kamerana toimi kännykkä (tietty oikesta kamerasta akku lopahti kesken kaiken).

Erot laulellen

2008-02-13T09:29:00.002+02:00

Nyt kaikki äänestämään parasta erolaulua! Ops, nyt muistinkin että ystävä pyysi jokin aikaa sitten näitä lauluja listaamaan..sorke!
Ja niin, ei se helppo valinta ollut. Suurin "ongelmahan" on se, että eron hetken koittaessa mikä tahansa vähänkin millään tasolla tunteisiin vetoava laulu toimii erolauluna. Lyriikoiden puolelta kaikki yleisesti rakkauteen viittaava nostaa pisteitä, erosta tai sen tuskasta laulun ei tarvitse kertoa. No joo, eli listallahan oli varsin monta hyvää biisiä. Tietysti olin kallistumassa Issen Rakkaus on rikki- biisiin kunnes ajattelin että se onkin monen tilanteen kipale. Carolan, Pepe Willbergin, Kasevan, Vicky Rostin, Kirkan ja Mikko Alatalon biisit edustavat enemmän jotain ajankuvan tapaista vaikka ovatkin varsin hyviä (Carola erityisesti). Moni listan biiseistä oli sellaisia väliinputoajia, joiden arvo on jossain muussa -erolaulun alle kategorioiminen ei oikein luonnistunut (esim. Leevi and the Leavingsin en tahdo sinua enää). Loppuen lopuksi valitsin PMMP:n Päiväkodin, joka kokonaisuudessaan on hieno biisi. -sitä mieltä on ollut muutama muukin!

"Nyt juuri joisimme aamukahvia,
Katsoisimme ikkunasta leikkipuistoa.
Pyysin jo anteeksi kahdestikin.
Kuka nyt pussailee mua aamuisin?
Tänään mä en oo sinun tyttö.
Tänään en tiedä, missä oot."

Kiinnostaisko treffit?

2008-02-12T23:45:00.000+02:00

Uh.
Miten sen nyt kauniisti sanoisi, aluksi meinasin kirjoittaa "Treffeille harakan kanssa?" mutta se olisi ollut ehkä mautonta.

Vanhentumisesta

2008-02-12T01:33:00.000+02:00

Tämän päivän keskusteluissa on vilahtanut paljon asioita liittyen tavalla jos toisella vanhentumiseen. Liittyneekö asiaan se, että rakas ystäväni vanheni tänään tokaisten: "Kuule kohta se on sinullakin edessä." Kotiin talsiessani mietin kuinka se vanhentumien sitten on alkanut ilmaantua arkisissa asioissa. Yksi hassuimmista (ja kenties ärsyttävimmistäkin) asioista on pelkääminen. Onko se aikaisemmin ollut sitten tietämättömyyttä vai mitä, mutta nykyään kun mitä vaan voi tapahtua missä vaan. Tähän valtavan ihmeelliseen huomioon vaikuttaa mm. uutisointi (esim. Iltalehden vakavat lööpit) ja yhtäkkiä "lähipiirissä" tapahtuneet äkilliset sairastumiset tai tapaturmat (eli tutun tutun tutulle kävi kuulemma näin...). Toisena (ja karmeimpana?) asiana on keskusteluihin mukaan tullut käsite: kaikkien stereotypioiden äiti; vanhapiika. "Mitäs kuule jos me ei vaan kertakaikkiaan löydetä ketään just passelia." Noh, tänä päivänä tuo vanhapiika on sisällöltään ehkä hieman monipuolisempi (jos niin voi sanoa)kuin ennen, mutta tässä yhteydessä se tarkoittaa kuitenkin yksinkertaisesti yksinelämistä sitä varsinaisesti valitsematta. Kolmantena mainittakoon vielä varsin tuttu aihe naisille, eli lapset. Kun lapsia ajatteli 18-vuotiaana niin lausemuotona oli: kun minä saan lapsia ja nyt: jos minä saan lapsia. Onneksi nämä ilmaantumiset tulevat ja menevät varsin vikkelään tahtiin ja vastapainoksi näille on olemassa aimo annos sinisilmäisyyttä, naiiviuutta ja itseironiaa! (-On muuten merkillistä että tuota naiiviuutta pidetään vähemmän hyvänä asiana. Entinen työtoverini sanoi kerran, että hänellä meni vuosia ymmärtää sen olevan valtava voimavara eikä päinvastoin.)

Tänään jatkui taas kirjansidonta ja nyt sain ensimmäisen valmiin työnkin kotiin!

Pahoittelen kuvien varsin heikkoa laatua!

"Vieras numero voi olla elämäsi tärkein"

2008-02-11T01:20:00.000+02:00

Onpa kaunis mainos Fonectalla.

Ja tämä nauratti VAIKKAKIN vihaan Jope Ruonansuuta eikä tuo Läpivetokaan ole oikein kolahtanut. (tunnustan, etten hetkeen tajunnut ollenkaan mistä oli kyse:)

Narinaa

2008-02-10T18:04:00.000+02:00

Äääh kun, narisuttaa ja on nihkeetä. Juuri tällöin olisi aivan parhautta että joku jaksaisi kuunnella tätä narinaa, valitusta ja nihkeyttä; tukkis suun valtavilla halauksilla, vaikka.

Käytiin perjantaina katsomassa SMG Klubilla. Pidin keikasta (vaikkei se mitenkään hurjaa ilotulistusta ollut, sellainen perustavallinen keikka, tasaista poljentaa) mutta jokin ihme juttu klikkaa Terhin suhteen. Livenä huomio kiinnittyi liikaa hänen olemukseensa ja biisit jäivät jotenkin toiselle sijalle. Muutamat kipaleet kuitenkin koskettivat, oivat lyriikat ja onhan se Joelkin nyt ihan silmänruokaa. Siitä suunnattiin kerrosta alemmaksi jossa vanhat ihmiset oppivat uuden termin: Italo disco. Oijoi, kasarilanteet keikkuivat ja polvet notkuivat! Suosittelen siis Italo discoja!

Eilen katsoin muutaman leffan; Espanjalainen kimppakämppä (joka siis eka osa Sinkkuuden huuma leffaan) ja Happy Endings. Happy Endings leffassa oli aika hauska juoni ja tietysti onnellinen loppu. Ops, paljastinkohan nyt liikaa?

Stressaa vähän tämä työttömyystilanne. Ihan vähän vaan. Rahatilanne tietysti ja musta olisi valtavan kiva tehdä töitä! No huomenna edessä muutama puhelu..toivottavasti tärppää. Mietin tuossa että mulla ei ole mitään järkevää sanottavaa mutta olisi kiva lukea mm. näistä aiheista:
- Flirtin anatomia: ehdottomat eit/kyllät sekä päämärät
- Auton rekisterikilpien kirjainyhdistelmien luomat mielikuvat
- Valittamisen tarpeellisuus suhteessa sen tuottamiin tuloksiin
- Todennäköisyys ja erinäiset todennäköiset asioiden toteutumiset

Mua muuten puhuttiin nettideittailuun. Siitäkin voisin lukea.
---

Nyt olen selvästi raskaan liikunnoinnin tarpeessa, ehkäpä hien mukana valuu ulos loputkin nihkeilyt. Joten lähen pyöräilemään Rovaniemelle. Ainakin melkein.
---

edit. 0.39 Iik kun oli Wallander jänskä. Hui. "Miks ne aina menee pimeeseen huoneeseen yksin, miksei ne soita ekaks apua?"

Finnkinon halpispäivä

2008-02-07T23:18:00.000+02:00

Käväistiin katsomassa Juno - onnistunut, suosittelen lämpimästi!!

WAM muttei WHAM!

2008-02-06T23:31:00.000+02:00

Oi, Teppo Mäkynen, oi.

Käväisin tänään Wäino Aaltosen museossa. Hauskaa oli huomata, että muutamat kokoelman teoksista olivat jo entuudestaan tuttuja. Itseasiassa tajusin, että kävin Jyväskylässä aika paljonkin museoissa; kiitos ilmaisten perjantaipäivien! Ja oikeastaan on tullut mentyä hyviin näyttelyihin; voisi jopa sanoa että aika monipuolisestikin. Ainut huono juttu on se, että onnettoman nimimuistini vuoksi en voi kertoa pitämieni teosten tekijöitä:) Mutta jos joku on siellä käynyt, tai on menossa, niin se postikorttivainoaja ja kuvia suomesta- teos oli tykkäämisen arvoinen!

Muuten päivä onkin mennyt ihan pyykiksi ja salikäynnillä sain osani varsin kutsuvasta säästä. Lähtiessäni Jyväskylästä siellä oli lunta ja aamupakkasasteita -9. Tää kaupunki on välistä niin harmaa kasa.

Ja unelmien poikamies; musta tuli vakiokatsastaja!

Suheruokintaa ja ystäväaikaa

2008-02-05T23:19:00.000+02:00

Voi miten hyvä mieli oli olla Jyväskylässä; ystävät rakkaat ja maisematkin. Pysähdyin hetkeksi, nautin seurasta ja kaiken kukkuraksi ihastelin pientä ihmettä, Topi Matiasta. Kun kohtaa ihmisiä ja ajatuksia; murheita ja onnea, voi olla varsin iloinen. Minun ehdoton onneni on omata niin monta hienoa ihmistä elämässäni, mikään ei voi millään tasolla kavuta sen yli. Toiset havittelevat suuria tekoja, toiset materiaa; minä vaan mietin kuinka viimeisinä hetkinä muistan kaikki mahtavat tyypit joita olen tavannut! On päätöksiä ja valintoja, asioiden kanssa painimista, taustalla yksilöiden yhteenkuuluuvuuden tunne, joka kestää ja kantaa pidemmälle kuin mikään muu.

Jyväskylässä käynti oli siis mitä parhainta ystäväaikaa. Taas kerran huomasin miten kaksi ihmistä täydentävät toisiaan; luovat symbioosin jota haluavat vaalia ja kasvattaa kykyjensä mukaan. Onneksi he sitoutuvat kesällä loppuelämäksi toisilleen! Kouluystävien tapaaminen lämmitti mieltä ja herkisti tunteita, muutamat ihmiset siellä kauempana antavat voimaa pitkäksi aikaa. Paljon naurua, singstaria ja guitar heroa - suhderuokintaa:) Perjantai-illan karkeloissa oli mukana myös Vertti -koira, jonka vertaista ei maa päällään kanna! Saisivat kyllä lähempänä asua.

Harmittaa että unohdin kameran kotiin ja nyt kaikki kuvat on puhelimessa, tai siis lainapuhelimessa, johon en ainakaan tietääkseni omista mitään purkauspiuhoja. Tähän kohtaan olisi tullut kuva mm. nukkuvasta vauvasta, jonka itku oli erikoisin mitä olen ikinä kuullut!- varsin persoonallinen ja hieno, matala ja hieman sellainen bassokarhea- tuleva Bowie kakkonen?:) Terkkuja!!!

Eilisen aamupäivän istuin junassa ja käväisin pikaisesti kotona suunnaten taas kirjoja sitomaan. Siitä vielä suunnattiin yhelle ja kuinkas ollakaan kello tikitti myöhäistä yötä kun painoin pääni omaan tyynyyn. Tänään aikaansaannoksena oli postissa ja kaupassa käynti (oi ja sieltä mukaan tarttui Lindströmim pihvejä, nam) sekä liikunnointi. Äskettäin havahduin siihen että katsos vaan, huomenna on jo keskiviikko ja kohta taas viikonloppu jne. Iik! Minne oi minne aika kuluu niin vauhdilla?

Tykkään oi tästä kipaleesta!

Resepti unirytmiin?

2008-01-31T20:56:00.000+02:00

Ns. unirytmini on vallan mielenkiintoinen. Jo monena yönä ovat silmät napsahtaneet auki kello viisi, kuten myös viime yönä, ja siinä onkin sitten tunti ihmetelty "että mitäs sitten?". Eihän tämä nyt mitään sinäänsä haittaa, mutta kun nukkumaanmenoaika on viimeiset kuukaudet olleet välillä 01-02. Tänään en saanut unta edes tunnin perästä vaan silmät lurpsahti kiinni 08.30-12.00 väliseksi ajaksi tuoden väkisinkin syyllisyyden tunteen; kato kun pitäisi olla ajoissa hereillä, ettei vaan koko päivää nuku (=lorvi) jne. Mutta eikös se ole ihan ok kun ottaa ns. menetetyn ajan takaisin iltasella? On!

Käväisin terveysasemalla hakemassa uusitun reseptini ja konsepti meni ihan sekaisin. Hoitaja nimittäin kysyi ennen reseptin luovuttamista toista nimeäni (varmuuden vuoksi? ilmeisesti näytin epäilyttävältä tai muuten allergialääkkeen väärinkäyttäjältä) johon en suoralta kädeltä osannut vastata! Alkoi naurattamaan vallan hupaisasti ja hoitaja kysäisi hymy naamalla että voikohan tätä nyt antaa ollenkaan. Olen itseasiassa viime päivinä nauranut komiasti ääneen yksikseni varsin paljon, mm. Pitkänjussin majataloa!

Voi Kaisa minkä teit! Kerran douppinkii aina douppinkii, näemmä.

Mutta nyt menen silittelemään vaatetusta huomiseksi! Jyväskylässä on kuulemma talvi, en siis voikaan lähteä kesähepeneissä matkaamaan. Häh? Turun talvi on hämärä käsite.

Kolme asiaa tästä päivästä

2008-01-30T22:22:00.000+02:00

1. Luokkakokousprojekti edistyi tänään, go me!
2. Hikoilin tänään (ja eilen) aivan mielettömästi salilla, enemmän kuin ikinä; ihan kuin olisi vettä kaatanut niskaan. Oikein tyydyttävää.
3. Kotiin tullessani oli aivan järkyttävä nälkä eikä mieltä ilostuttanut yhtään se, että jääkaapissa oli vain salaattia. Astuessani rappukäytävään nenääni sukelsi paistettujen lettujen tuoksu. Teki kipeää, todella.

Perjantaina Jyväskylään! Whoppeeee!
---

Hetki sitten kakkoselta alkanut dokkari Tapaus Friedman on todella hyvin tehty dokkari, suosittelen, hopihopi telkkarin ääreen!

Missirukat!

2008-01-30T11:48:00.000+02:00

Riitelyä jatkui lähes 45 minuuttia, ja lopulta kaikki missit itkivät niin paljon, että meikit valuivat pitkin heidän kasvojaan. (Iltasanomat)

Svoinut, sardiineja ja kermavaahtoa

2008-01-29T16:54:00.000+02:00

Kirjastosta lähti mukaan eilen Sisko ja sen veli sekä Pitkänjussin majatalo dvd:t. Tuijan ja Immun katsoin jo ja on se vaan hyvä. Jossain mielessä Tuija Ernamo on hieman yksitoikkoinen näytteljä mutta yhteistyö Ilmari Saarelaisen kanssa on hedelmällistä ja varsin toimivaa; tietysti Neil Hardwickin loistavan käsikirjoituksen ansiosta! Sarja kestää monet katselukerrat, naurattaa joka kerta ja löysinpä uusiakin oivalluksia taas kerran. Mikko Olavi Smed ja ruottinlaivan rytmikone! Kihihhiiii:)

Vein eilen ihanan puhelimeni huoltoon. Päivä ilman puhelinta on sujunut ongelmitta vaikkakin jokin hassu "olenko unohtanut jotain" tunne kaivertaakin. Suurimmaksi ongelmaksi on kuitenkin muodostunut ajan seuraaminen (varsinkin kun huushollin piristyksen seurauksena seinäkello vaihtoi paikkaansa). Iltasella pitäisi saada jonkinmoinen lainapuhelin käyttöön ja luonnollisesti en varmasti pysty vastaamaan heti niihin kaikkiin huolestuneisiin "Missä olet?!" viesteihin!
Eilen käväisin salilla (tuntuu nyt siltä että selkälihaksia on koulittu ja möyhitty), ompelin kirjan selkää, söin guacamolea, katsoin Rakkautta vain -leffan, nauroin Sohvin kanssa ja tein ennätyksen välimatkalla kotiovi-Sohvin ovi (kun yhden aikaan yöllä tassuttelee kaduilla ja kyttää valot päällä parkissa seisovia autoja niin kummasti saa vipinää jalkoihin). Ja hei tulipa maistettua myös tätä. Sanoisin että ugh. Ei pahaa mutta aika tujua! Cherry Garcia oli mun mielestä parempaa mutta meni tämäkin alas, väkisin jooooooooo:)

Nyt lähen tunniksi spinningailemaan!

Aivitsit sain muuten kivan yllärin eilen postissa; kiitos nyt tätä kautta sen lähettäjälle;)! Kohta nähdäänkin!!!
---

edit.1.09
Nyt on taas puhelin käytössä! Lainapuhelin on vaan hienompi kuin omani; äh. Nyt on vaan sellainen pieni ongelma, että kaikki numerot on muistikortissa joka ei nyt tähän puhelimeen sovi (mielestäni kopsasin sim korttiin kaikki tiedot mutta ei se nyt niin mennytkään). Hassua kun puhelinluettelossa on 3 numeroa:)
Ystäväni Dusty muutti tänään mun luokse. Tullaan varmasti loistavasti toimeen!

Piristystä huusholliin

2008-01-27T22:08:00.001+02:00

Kivaa, sain vihdoinkin uudet verhot ikkunaan (tosin ne näyttää kuvassa aika vaaleanpunaisilta ja tuolla tavalla sivulle laitettuna hieman hassuilta?)! Samalla sänky vaihtoi paikkaa, seinälle tuli uusi vaate ja tuunattu päiväpeittokin näyttää paremmalta (oisko vaikka siksi, että jaksoin pedata sängyn). Siinä sujahtikin mukavasti päivä ja iltasella suuntasin vielä spinning tunnille. Hieman harmittaa ettei ulos ehtinyt lähteä mutta tuleehan noita aurinkoisia päiviä, tuleehan?

Eilen sain uuden tukan tai pikemminkin vanha tukka lähti. Nyt se on taas lyhyehkö mutta nätti silti:) Oikeastaan ei tunnu kovin suurelta muutokselta, eestä päin näyttää aika samanlaiselta kuin aiemmin eikä sillä ponnarilla sen suurempaa merkitystä ollut kun ei sitä tullut katsottuakaan. Katselin Laivauutisia elokuvan, joka jäi vain jotenkin lyhyeksi ja joltain osin myös pinnalliseksi. Osaahan tuo Kevin Spacey silti näytellä sellaista reppanaa, vähän samantyylisesti kuin American Beautyssä (joka oli kylläkin hyvä elokuva).

Huomenna taas kirjansidontakurssille!

Perjantain huomioita

2008-01-25T19:08:00.000+02:00

-Radion hienous on mm. siinä, että juuri sillä odottamattomimmalla hetkellä eetteriin lävähtää se just täydellinen biisi; ihokarvat nousee pystyyn, hymy leviää hangon keksiksi, elämä kevenee ja tuntuu kuin eläisi elokuvaa! Nämä biisit ovat niitä tuttuja klassikoita, levyjä joita pitäisi ostaa ja joiden pitäisi olla "perusvalikoimassa". Tänään tämän hurmiollisen fiiliksen tuotti The Cure: Friday I'm in love!
- Miksi lähes kaikki farkut päästävät väriä sadannenkin pesukerran jälkeen? Pirulaisen viheliästä olla sinikonttisena- ja kätisenä.
- Vierailin tänään sairaanhoitajatädillä aamutuimaan ja ennen hyvin vaivaton vinoutunut/kallistunut/vääntynyt/kääntynyt kohtuni ei ole kiva juttu. Miten se voi sillä tavalla vinksahtaa, häh?
- Vierailevana tähtenä käväisin ex-työpaikalla, jossa lapset olivat edelleen vallan kivoi ja ihanii. Sitten kuulin vielä, että minua ovat sinne kaivanneet. Oih ja sniff.
- Öh tätä loskaa, äääääh. Pirun liukastakin.
- Nopea puhelu jykylän ystävälle sinetöi helmikuun alun aikataulun: ekana päivänä suuntaan sinnepäin tuttuja tapaamaan! Pitääkin muistaa ottaa yhteyttä pienen Topi Matiaksen äitiin, vauva on pakko tavata!!
- Kun tuntuu viimeisiä voimiaan vetelevän hiestä märkänä pyörän selässä, niin sitten sitä ihmettelee että olisikin jaksanut riuhtoa aivojansa vielä rinnuksille mutta tunti loppuukin. Tsupp. Tosta noin vaan.
- Ostan todella harvoin sipsejä ja tänään päätin tehdä sen virheen taas kerran. 10 ensimmäistä on hyviä ja siitä alkaakin alamäki. Onneksi en ottanut isoa pussia, Kartanon perunalastut ovat onnekseni 200g pussissa.
- Sohvin eilinen yllätys oli totaalinen ylläri: lukioaikainen kaveri jota en ole tavannut melkein 10 vuoteen! Menin yllätyksestä kuulemma ihan punaiseksi (pitääkin muistaa noin tulevaisuutta varten) mutta oli vaan leppoisaa ja mukavaa, aika tosin loppui ihan kesken!

Kohta meen saunaan! Voi pojat on luksoriaa!
---

edit.22.46
Miten kaunis ja koskettava dokumentti, liikutuin ihan valtavasti; Maamiehen elon päivät (FST5)
"Luontodokumentti Styrbjörn ja Solveig Ejnebyn käytännöllisestä ja ideologisesta taistelusta luonnonmukaisen maanviljelyksensä ja metsänhoitonsa puolesta Smoolannissa. Ejnebyt olivat ympäristöfilosofiansa vuoksi ennen idioottien maineessa, nykyään heitä pidetään esikuvina ja alan asiantuntijoina."

Luppakorvan vyötärö

2008-01-24T10:57:00.000+02:00

Uh, täällä sataa ihan vaakasuoraan lunta tai jotain sen tapaista; välillä näyttää silti että sitä tulee jopa alhaalta ylöspäin! Oliskohan tämä se päivä jolloin ei viitsisi ulos lähteä lainkaan, ainakaan ihan muuten vaan? Turun tuulet taas valloillaan.

Hitsiläinen, tukanhuoltaja soitti ja muutti ajan lauantaille (ja tietysti aikaiseen aamuun) joten nyt sitten pitäisi päivän suunnitelma tehdä uusiksi. Hmm..kirjastosta mukaan lähti 3 leffaa joista jonkun voisi katsastaakin..toisaalta nelonen on mukavasti täyttänyt päivälähetysaikojaan katsottavilla ohjelmilla. Yhdestä kolmeen voi seurata näistä aina kolmea kerrallaan: Meille tuli vauva, Häähullut, Syödään yhdessä, Remppa vai muutto?, Bella, Naapurikämppä kuntoon, Koti myynnissä tai Nigella. Voi olla etten olen ihan potentiaalisinta katsojakuntaa mutta toimiihan nuo.
Tuossa vauvaohjelmassa olen muutaman kerran miettinyt että miksi kuudes kersa pitää pykätä tähän maailmaan ja itkeä sitten kun ei jaksa. Häähullut ohjelma on niin amerikkalainen, että on lähes mahdotonta ymmärtää miten ikinä kukaan mies haluaa sellaisen naisen kanssa naimisiin. Remppa vai muutto?, Naapurikämppä kuntoon ja Koti myynnissä on brittiläisten kotien remontoimista joka on ihan mukavaa vaihtelua muihin sisustusohjemiin verrattuna. Janina Frostell ei vakuuta Bellassa mutta tuo Syödään yhdessä on mun suosikki (pitihän sellainenkin löytyä)! Siinä viikon 5 toisilleen tuntematonta ihmistä kokkaa toisilleen aterian ja muut antavat sitten pisteitä - lopuksi voittaja saa 1000 puntaa. Aina löytyy niitä brassailijoita:)
-Voi kun ohjelma jotenkin motivoisi minuakin kokkaamaan, sillä tämä pastapainotteinen elämä alkaa jo nyppimään.

Nauroin muuten yhtenä aamuna Nalle Luppakorvaa kun Iso Jussi tokaisi tyhjästä auton renkaasta: Mikä rengas, tässähän on pelkkä vanne! (mitenkäs se muuten niin naurattikin, naurattaa vieläkin!)
---

Saisiko tämä mainos sinut alusvaatekauppaan sisälle? "Oman tai rakkaan vyötärö hukassa? Astu sisään ja osta uusi!"

Jotenkin niin smooth Pariisin keväässä

2008-01-23T15:19:00.000+02:00

Jostain mahtavasta ja tuntemattomasta syystä olen viime päivinä saanut osakseni kaikkea kivaa, ylläreitä ja toteutuneita toiveita! Toive ompelukoneesta toteutui viikonloppuna; surruttelin kaksi päivää iskän keittiönpyödän ääressä onnistunein tuloksin! OOh nyt mulla on kahdet hienot uudet verhot, seinävaate ja teinpä ihan kokeiluksi sellaisen pienen kassinkin. Ne ihan pikkiriikkiset yksityiskohdat eivät nyt täydellisiä ole mutta olin silti yllättynyt miten onnistuin *tap tap hän taputtaa selkää*. Maanantaina alkanut kirjansidontakurssi oli vitsin hauskaa ja vaikka mitä ideoita odottaa vain toteuttamista. Ja sitten eilen vielä "The eagle has landed"; pikkuriikkinen digiboksinen vilkuttaa nyt oranssia, punaista ja vihreää valoaan sekä tarjoilee karkkia (?)! Tänään bongasin vielä ihanan kankaan alesta, Maija Louekarin Kassiopeian,
jota raskin ostaa jopa metrin:) Jotta tämä ilotulitus olisi vielä mahtavampi, niin huomenna suuntaan hiushuoltamoon ja iltasella tapailen Sohvia, joka puheli myös jostain yllätyksestä. Hui, melkeinpä voisin pelätä että nämä viikon tapahtumat pohjustavat jotain karmaisevaa loppuviikolle, jolloin iik menen lääkärin tarkastukseen (tiedän, pitääks mun aina ajatella näin?). Äh.

Jaa hei, kävin siellä työhaastattelussakin joka oli kanssa yks tapahtuma. Ihan perushöttöä oikeastaan mutta jestas että se paikan pomo sain veren kiehumaan käytöksellään. Meitä oli siellä 5 haastateltavaa (2 ei tullut) ja ensin oli yksilöhaastattelut. Huoneessa oli tämä hapan pomo, joka ei sanonut mitään, ja sitten toinen joka esitti joitakin hämmentäviä kysymyksiä : mm. "Mikä olisi sellainen syy että lähtisit työpaikalta pois?" (odotettiinko tähän vastausta joo kunhan vaan saan itteni raskaaksi?) "Turhaudutko? Miten hoidat turhautumisesi?". Sen jälkeen oli "ryhmähaastattelu", jossa meidän piti 20 minuutissa luetella 10 kohtaa kysymykseen millainen on hyvä työpaikka. Aivan pässi kysymys, argh. Olisi nyt ollut jotain hieman haastavampaa. Noin 10 min kohdalla tämä hapan pomo keskeyttää keskustelumme ja sanoo; Missä on lapsi? Voi jumalauta! Siihen mennessä olimme keskustelleet mm. tasa-arvosta, joustavuudesta ja kaikesta muustakin niin pirun itsestäänselvyyksistä jotka luonnollisesti liittyvät siihen että juuri niillä lapsilla olisi hyvä olla. Siihen lopuksi vielä tämä sukkela nainen pyytää nimeämään joukostamme henkilön jonka itse palkkaisi. Ja tietysti tietysti suosikkina oli just sellainen perustyyppi, joka varmasti hoitaa työnsä loistavasti muttei tuo siihen mitään lisäarvoa; kuten uusia ideoita, ratkaisumalleja, toimintatapoja jne. Pistää sapettamaan sellaiset tyypit, jotka puhuu luovuudesta ja sen tarjoamisesta lapsille ja sitten toteutustavat ovat kuitenkin aina sitä samaa, vuodesta toiseen. No joo, lupasivat sitten vielä ilmoittaa puhelulla TAI tekstarilla (???!!! kiasus! sain haastattelukutsunkin tekstarilla jossa oli muutama kirjoitusvirhe) tämän päivän aikana. Mitään ei ole kuulunut joten olis pitänyt varmastikin tajuta että vain valitulle ilmoitetaan. Mua ei kyllä harmita yhtään sillä se nihkeä pomo jätti kuvan ongelmallisesta työyhteisöstä (heh jos huomenna soittaisivatkin..:). Joten uutta matoa vaan koukkuun!
---

Oon ihan ihastunut tähän Pariisin kevään Pikku Huopalahti -kappaleeseen, sanat ja kaikki!

Pikku Huopalahden talot ovat niinkuin keksipaketteja
ihmiset vaeltavat ohitseni
ja kaikki ne on jostain tv-sarjasta kuulokkeet päässään
kun olin pieni niin sun mummo sanoi

linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta tai odottaa seuraavaa
liikennevaloissa ihmisten ajatukset vaeltavat paikkaan mieluisaan

mut mitä sun pitäisi tehdä
pitäis olla jotenkin niin smooth
ottaa sivellin ja maalata sitä taivaanrantaa
juosta alasti pellossa
juhannusyönä ja huutaa

miten pääsisit käsiksi ajatukseen
joka sua väijyy mielen perukoilla
eikä päästä otteestaan
ennenkuin huomaat ettei lastenlippu enää kelpaa
menisit kotiin ja kampaisit tukkas

linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta tai odottaa seuraavaa
liikennevaloissa ihmisten ajatukset vaeltavat paikkaan mieluisaan

mut mitä sun pitäisi tehdä
pitäis olla jotenkin niin smooth
ottaa sivellin ja maalata sitä taivaanrantaa
juosta alasti pellossa
juhannusyönä ja huutaa

valita jonot aina kauneimman kassaneidin perusteella
tarjota pojille ne sikarit kotihipoissa parvekkeella
---

Tietysti piti itekin tehä:)
Tässä bändini, A Paper Road:n uusin levy: Not going fast enough!

Voi kun olis ompelukone.

2008-01-18T13:30:00.001+02:00

Olen todella huono ompelija (tai näin ainakin oletan koska en jaksa mitään pikkutarkkoja hommia väsätä, tai en ainakaan kaavoja) mutta silti haluaisin hurisutella vaikka mitä! Nyt kun sain hankittua sen varhotangon niin pitäisi saada verhotkin tankoon. Omistan kahdet verhoparit (nekin lyhyet) kun yleensä laitan vaan kivan näkoset kangaspätkät ikkunaan kuosista tai väristä huolimatta. Pöytäliinojakin on jonkun verran mutta aina siinä käy niin että käyttää niitä muutamia enemmän, tämä sama toistuu tietyissä vaatekappaleissakin.

Tein kangasinventaarion ja muutama ylläri tuli vastaan jotka olin jo ihan unohtanut. Kaikkea kivaa vois tehdä! Tuo ensimmäinen kuva on muuten tilkkukankaasta, jonka ystäväni osti täältä, ja antoi minulle syntymäpäivälahjaksi! Ja sen alla oleva vaaleanpunaiseen ja lillertävään vivahtava ihanan paksu puuvillakangas tulee ikkunaan, jei!

Viime huhtikuussa tilattu päiväpeitto sai uuden värityksen. Ei se 100% onnistunut mutta tuli siitä hieman parempi. Pesukonevärejä mainostetaan helppoina ja kätevinä mutta olin hieman toista mieltä. Tietysti näin suurta juttua on lähes mahdotonta käsin värjätä mutta hieman kauhistutti veden kulutus kun konetta piti pyörittää 3 kertaa. Väripakkaus sekä myyjä vakuutti, ettei koneeseen jää väristä mitään jälkiä mutta toisin kävi. Nyt siis edessä koneen pesu; ihan käsin tällä kertaa. On muuten niin liila/violetti kausi meneillään ettei mitään määrää. Se toistuu sisustuksessa, vaatteissa ja jopa huulirasvassa ja hajuvedessäkin! Hassua, koska olen pitkään pullikoinut sitä vastaan ja ihan typerästä syystä; olen joskus aikoja sitten lukenut, että lila/violetti on jollakin tavalla tunnemaailmaltaan kylmän ihmisen väri. Kiasus, kaikkea sitä muistaakin. Vielä hassumpaa on se, että jossakin naistenlehdessä (ultimaalinen tiedonlähde) kirjoitettiin aivan päinvastoin samaisesta väristä. Että se siitä:)

---

Unohtui mainostaa aivan ihanaa leipää: Pullapoikien Ruisruudut, nam!
Niin ja menen tiistaina työhaastatteluun, jei!

Kenen unelmien poikamies?

2008-01-17T14:08:00.000+02:00

Täällä kommentoitiin hyvin sanoin suomen unelmien poikamiestä, enpä olisi itsekään ihan tällaista unelma-hunksia odottanut. "Sarjamurhaajan katse"!Tokihan tämä ehdottomasti vaatii sarjan katsastamisen, mielenkiinnolla odotan kuinka nuoria kilpailijat ovat kun tuolla ameriikan puolella (The Bachelor ja Lorenzo Borghese 35v.) naisehdokkaista suurin osa oli reilut 10 vuotta nuorempia.

Tietysti tietysti piti myös oma unelmien poikamieskalenteri kyhätä! Siinä menikin tovi sillä ei ole mitenkään ihan-sama-minkä-kuvan ko. henkilöstä laittaa; piti löytää juuri oikea kuva vastaamaan tätä unelmamies-illuusiota:)
Oih.

1.Petteri Summanen
2.Kari Heiskanen
3.Brad Pitt - tämä nyt menee minkä näköisenä tahansa mutta toimii varsin hyvin myös Jesse Jamesina!
4.David Beckham - tämä oikeastaan sen subin "dokkarin" takia:)
5.Edward Norton
6.Gael Garcia Bernal
7.Milo Ventimiglia
8.Orlando Bloom
9.Jason Lewis
10.Viggo Mortenssen
11.Rodger Corser
12.Patrick Dempsey

+ Bonus
Sami Saikkonen - Katsoin dokumentin Jailhouse Rockista tanssiteoksesta ja sen perusteella sanoisin että varsin intensiivinen mies.
Matthew Perry
---

edit.2.23

Täytyy nyt myöntää, että Ilta-Sanomien video Antista hieman paransi muodostunutta kuvaa, hienosti oli vastauksia harjoiteltu:)

Kaljanhajuinen asunto

2008-01-15T21:27:00.000+02:00

Unirytmi on ihan sekaisin, valvon yöt ja nukun aamupäivät. Tällähän sinäänsä ei ole välilä mutta kun päivän suunnitelmat uhkaavat mennä mönkään eikä oikein mitään saa muka aikaiseksi. No joo, sain siivottua ja hankittua verhotangon Hemtexin ikuisesta alennusmyynnistä. Nyt vaan tarvitaan joku se asentamaan:)

Kävi hauska juttu. Eilen mietin pitkään että nyt on jotain unohtunut, mikä ihme se on ..eikä tullut mieleen. No tänään imuroidessani muistin: olin laittanut oluen pakkaseen "hetkeksi" jäähtymään mutta sinne se unohtui koko yöksi. Avatessani pakkasen sen oveen oli tullut mukavia ruskeita läikkiä ja haju oli vähintään oluen katkuinen. Tietysti se oli sinne pamahtunut ja pieniä sieviä olutvaahtokasoja oli syntynyt; ihan kuin jotain suklaamoussea noin koostumukseltaan siis. Ei auttanut muuta kuin jättää pakastin sulaamaan ja tullessani salilta koko asunto haisi lämpimälle kaljalle. Ei miellyttävää mutta hauskaa!

Tuli tänään salilla niiiiin hyvä olo, että meinas kyyneleet kihota silmiin, hauskaa sekin:)

Ainiin ja ilmoittauduin kirjansidontakurssille, en jaksaisi millään odottaa!

Uimavaippa ja luokkakokous

2008-01-14T21:53:00.000+02:00

Kotikatsomon Harvoin tarjolla oli mukava yllätys, nauratutti oikein. Jokseenkin tylsää että Matleenan Kuusniemen näyttelemät roolihenkilöt ovat aina jossain vaiheessa jollei alasti, niin ainakin hyvin vähissä vaatteissa. Hyvä kroppa sillä on, ilo silmälle juu, mutta se on jäänyt jotenkin hyvin yksiulotteiseksi näyttelijäksi. Aivan toista luokkaa on mm. Anna-Leena Härkönen! Jopa Kari-Pekka Toivonen sai minut nauramaan, odotan mielenkiinnolla miten sarja kehittyy.

Hei, päivät todella ovat pidentyneet!!! Havaitsin tämän jo viime viikolla kun neljän aikaan kummastelin valon määrää. Heijaa!

Olen alkanut järkkäämään luokkakokousta! Tai no siis olen vasta etsinyt osoitteita ja puhelinnumeroita, muuten sitten vaan ihmettelenkin miten kaiken tekisi. Vallan hauskaa on kyllä nähdä ihmisiä, toivotaan että muut olisivat yhtä innoissaan. Kyse on siis tyypeistä joiden kanssa oltiin koko ala-aste yhdessä. Innolla odotan:)

Tämän päivän mielenkiintoinen tieto: vauvoilla on uimavaippoja.

Hajataitot uusiksi?

2008-01-13T20:59:00.000+02:00

Merkillinen päivä. Heräsin ajoissa ja siitä lähtien olen tehnyt kaikenlaista piiperrystä jota ei huomaa missään muussa kuin sotkun lisääntymisessä. Nilkka paranee huippuvauhtia joten huomenna suuntaan siis jo salille. Äskettäin kauppareissu meinasi tosin koitua kohtalokseni, sillä sama juttu kävi toiselle jalalleni. Wtf? Erotuksena nyt se, että käytävässä oli valo eivätkä reisilihakseni painaneet liikaa (ehkä myös siksi vahingoilta vältyttiin). Silmälasit eivät kylläkään olleet päässä...onkohan mun hajataitot menneet uusiksi?

Askarteluani varten katselin mm.valokuvani läpi ja siinä samalla silmiini osui vihkonen, johon entisen kämppikseni kanssa rustailimme kaikkea hauskaa; tai no ainakin meidän mielestämme. Yhtenä huvituksena olimme tehneet profiilin unelmamiehestä. Kahden sivun mittaisen listan kärki:
-napa-aluskarvat ja oikee tatsi! Ha!

Feeling a bit Larson

2008-01-12T20:13:00.000+02:00

Vera and Lone Ranger.
---

En tiedä monennettako kertaa katsoin Elämä on ihanaa (As Good As It Gets) mutta on se vaan hyvä, tajuttoman hyvä. Liikutuin ihan kyyneliin asti.

" You make me wanna be a better man"

Moi viikonloppu

2008-01-11T18:54:00.000+02:00

Hiano päivä:
-viime yönä en saanut unta, lainkaan, mutta meneehän se aamupäiväkin söpösti torkkuessa
-sain kuudella eurolla Stellan Pelkääjän paikalla, tykkään! katselin levyä jo maanantaina mutta pihiys iski ja ajattelin koittaa onneani jos levyjä olisi vielä tänään jäljellä. no ei ollut kunnes muistin hylänneeni levyn juuri sinne missä tein ratkaisevan ostopäätökseni: kylpyhuoneosaston wc:n mattojen kohdalle ja siellä se edelleen oli! ha!

Ja sitten:
ARGH!
-kiitos kipeiden reisilihasteni, pimeän rappukäytävän ja suklaakeksihimon) nyrjäytin nilkkani. - tuo samainen nilkka on 2 kertaa aikaisemminkin nyrjähtänyt joten pitihän tämän kolmannenkin tulla. komea oli rojahdus ja silti, jalan tykytyksestä ja kuumotuksesta huolimatta, raahauduin hakemaan niitä keksejä! no, ei siinä auta itku markkinoilla; se on yläkroppatreenin aika:)
---
Ostin Yhdysvaltalaista viiniä jota en jostain syystä koskaan osta,mutta tämähän on ihan hyvää:)

Kynttilät

2008-01-10T21:14:00.001+02:00

Muistin nyt viimeinkin kuvata nuo tekemäni kynttilät ennekuin kuin loppuun palavat!

---

Tämän päivän biisinä: Leverage - Sentenced (MySpace). Tuo Pekka "Peksu" Heinon ääni Rocks!, toimii tässäkin kokoonpanossa paremmin kuin hyvin! Me like!

It's Movietime!

2008-01-10T15:05:00.000+02:00

Noniin, sain vihdoinkin katsottua loputkin leffat. Ja paholainen loi naisen (Sin noticas de dios) oli varsin hauska ja nokkela, Penelope Cruz miellytti silmää esittämällä jätkää kävelemällä banaani koipien välissä ja ah! niin täydellinen Gael Garcia Bernal oli mainio helvetin toimitusjohtaja! Hyvä tarina ja juoni, loistavat roolit ja näyttelijät, sekä hupaisa näkymä miltä taivas ja helvetti todella näyttää:)

Transamericaa olin katsellut jo tovin vuokraamon hyllyllä ja täytyy sanoa että se täytti odotukset. Felicity Huffman loistaa Breenä, miehenä joka on viimeistä leikkausta vailla valmis nainen. Tie leikkaukseen on ollut kivinen ja viimeisenä mutkana matkassa kuvioihin astuu Breen poika, josta hän ei ole koskaan kuullutkaan. Elokuvassa oli jännä yhdistelmä sukupuolirooleja, perhesuhteita, intiaanitaustaa!, teini angstia, ennakkoluuloja jne. Aiheen puolesta elokuvasta olisi saanut todella raadollisen ja vastenmielisenkin, mutta tästä jäi miellyttävä olo.

Viimeisenä oli Syriana, josta George Clooney ei turhaan voittanut parhaan miessivuosan Oscaria. Terrorismi, öljy, korruptio, lahjonta, itsemurhaiskut...täytyy myöntää että jossain vaiheessa menin täysin sekaisin kuka toimi millekin taholle, kenen hyväksi ja miksi, mutta nämä kaikki "korkeammalla taholla" tapahtuvat päätökset ulottuvat ihan tavallisiinkin ihmisiin. Hyvä oli tämäkin, ehkä hieman enemmän odotin mutta pettymys tämä ei kuitenkaan ollut.

Kaikenkaikkiaan hyviä leffoja ja jos nyt jokin on pakko nostaa suositeltavimmaksi, niin olkoon se Transamerica; kolahti!

Emotional freakshow

2008-01-09T22:07:00.000+02:00

Ei ole todellakaan sama, että käytkö 1,5 tunnn reippaalla kävelyllä, vai pusketko veren maku suussa spinningiä 45 min. Hetken mietin siinä sotkiessani että piru soikoon, määenjaksaenkäviittitätätääonniinpiruntylsää, kunnes hyvä olo valui otsalohkolta rinnuksille ja siitä selän kautta jalkoihin. Nyt on vaan pakotettava itsensä ottamaan alku rauhallisesti vaikkakin joka päivälle jokin tunti onkin.

Tänään tulin totaaliseen raivoon ja ärsytystilaan. Kiroilin ääneen ja sähisin, siinä kohtaa olisi body combat tunti ollut täysin paikallaan. Argh ja prkle. Miten voi olla mahdollista etteivät aikuiset ihmiset puhu? Juma...ta kun sapettaa sellainen urpomainen hiljaisuus. Onko olemassa asioita joita ei voi kertakaikkiaan sanoa, missään muodossa? Olisko mitäääääään muuta mahdollisuutta ilmaista asia kuin olemalla selkärangaton matelija?
...Hui, pelästyn jo itseäni:)

-Ryin kiukkuspäissäni salilla reidet väliaikaseen toimintakunnottomuuteen, ettei meinannut rappusissa kävelystä tulla mitään.

...ja sitten laskeutuikin hyvä olo!

Päivän biiseinä: Amazing ja Fast love!

Unelmien poikamies!

2008-01-08T12:28:00.001+02:00

Vallan mainiota!

Yöllä...

2008-01-08T01:19:00.000+02:00

..ulkona näyttää varsin kauniilta kun lunta tupruttelee hiljalleen ja taivas on ihmeellisen valoisa, ei kirkas vaan sellainen oranssinharmaavalkoinen. Jos jaksaisi pukea päälleen voisi lähteä ulos lunta heittelemään tai kenties makaamaan ojan pohjalle, katuvalon alle, jossa hiutaleita voi laskea yksitellen.

Katsoin Vera Draken. Riipaiseva tarina oikeasta ja väärästä mutta vastakkainasettelu alkoi käydä lopussa jo hermoon. Ihan hinasen verran liian pitkä ja hidas. Koskettava kyllä mutta jotenkin liian tasainen? Kysehän on siis Verasta, joka on läpeensä hyvä ihminen kunnes jää kiinni laittomien aborttien tekemisistä (joita hän siis tekee myös vain auttaakseen, ilman korvausta) ja joutuu vankilaan. Siinä tarina. Veran roolin näyttelijä Imelda Staunton tekee hienosti mutta jokin hänessäkin jää pinnalliseksi, kuten myös sivuhenkilöissä. Tämä oli Rakkautta ja Anarkiaa elokuva; hämmästelen.

Operaatio

2008-01-07T18:02:00.000+02:00

Noniin, aamusella painelin sitten lääkärille varautuneena käsioperaatioon. Nukuin vähän, heräsin aivan liian ajoissa, ihmettelin lumimyräkkää ja ostin Sara -lehden (joka oli muuten jotenkin agressiivinen lehti tai sitten minussa ei ole tarpeeksi Naisenergiaa). Saavuin paikalle ajoissa, kyselin tyhmiä ja vaihdoin vaatteet; ensimmäistä kertaa elämässäni pukeuduin sairaalaan vaatteisiin. Istuskelin ja lueskelin kunnes minulle kiikutettiin särkylääkkeitä, ihan varoiksi. Nuorehko lääkärimies saapui ja kyseli oireista sekä tutkiskeli papereitani. "Mielestäni näitä leikkausaikoja annetaan vähän liian helposti, jos jätetään se leikkaus tekemättä ja laitetaan siihen kortisonia. Tulevaisuudessa se onkin ensisijainen hoitokeino, ainakin vielä 2-3 kertaa." Selvä. Sain piikin (ja kirosin), vaihdoin vaatteet ja rupattelin mukavan hoitajan kanssa joka ehdotti että hakisin lähihoitajaksi. Näin siis olin sieltä ulkona 50 minuutissa. Hahhaaa!

No parempihan se näin on, eiköhän noita turhia leikkauksia tehdä jo ihan tarpeeksi. Sitäpaitsi vihdoinkin voin hankkia uuden salikortin! Jei! Huomisesta alkaen pääsee taas liikkumisen rytmiin, tuo joulun aika oli niin kaikkea muuta täynnä. Jumpajumpa!

Löysin Egotripin Matkustajan kolmella eurolla, aika halpa. En muistanutkaan kuinka kivoja kappaleita siinä on; teitäni sinuun, sininen ja sinä vain.

Oh so Young!

2008-01-06T23:10:00.000+02:00

So Young
Young Folks
When I was young
When you were young
Forever young
Young bride
Too young
Young Americans
All the young dudes
PYT (Pretty young thing)
Advice for young mothers to be

Neljä jäljellä ja pikku tuuli

2008-01-06T15:05:00.000+02:00

Tuulee niin että katto tuntuu lähtevän irti (ylimmän kerroksen "etuja"). Täällä tosin tuulee a.i.n.a. Jyväskylässä asuessani jopa kaipasin sitä; kiva pieni tuulenvire on niin mukavaa.

Seitsemästä leffasta on jäljellä vielä 4. Tähän mennessä katsotut: The squid and the whale: hmmm..pieni kasvutarina pienestä perheestä. Hauska asetelma ja oivat näyttelijät. Tosin ei elokuvaa oikein komediaksi voi lukea. American Dreamz: Komedia, jossa yhdistetty reality-tv, terrorismi, idiootti presidentti, Irakin sota ja tietysti amerikkalainen unelma; julkisuus. Ihan hauska, nauratti ihan ääneenkin:) Willem Dafoesta oli tehty oiva presidentin neuvonantaja, tovi meni ennenkuin edes tunnisti. Ja sitten vielä The Shape of things - muotojen merkitys. Yllätti mukavasti juonellaan, loppuratkaisullaan ja kaupan päälle sai vielä jotain ajattelemisen aihettakin taiteesta.
Ainiin ja The Royal Tenenbaums oli toisella katselukerralla huomattavasti parempi.

Eilinen tuli vietettyä Sohvin kanssa. Luksoriaa kertakaikkiaan, parhautta!

Heräsin eilen muuten siihen, että olin unohtanut hakea pyykit kuivaushuoneesta ja jouduin kohtaamaan happaman naishenkilön omine pyykkeineen. Ei kai se nyt niin hankalaa ole pyykkejä sivuun siirtää puhumattakaan varsin inhimillisestä unohduksesta? Tämän aamuiseen herätykseen verrattuna se oli kuitenkin jopa miellyttävää; heräsin siihen että olin hukkumaisillani. Ahdisti.

Päiväkävelyllä

2008-01-04T18:04:00.000+02:00

Huonosti nukuttu yö ja muuta hupia

2008-01-04T12:03:00.000+02:00

Koko yö meni tuskaillessa, jännittäessä ja valvoessa. Mitä jos tekisin niin, mitenkä se maanantai onnistuu ja mitä nyt yleensä voisi elämälleen tehdä. Kun en jaksanut enää edes yrittää unta raahauduin koneelle ja huomaan jököttäväni tässä jo kolmatta tuntia. Viimeisen tunnin olen lueskellut blogeja ja niistä erityisesti käsityöblogeja. Olisi vaan mukavaa taitaa sukkien tai lapasten teko mutta kun ei pinna millään tunnu jaksavan sitä opettelua ja pikkutarkkuutta, puhumattakaan siitä, että saisi silmää miellyttävää jälkeä (senhän pitäisi syntyä kuitenkin suhteellisen nopeasti). Mutta on se mukavaa ihailla muiden taitoja, ihan millä alalla vaan.

Tiistaisen leffakäynnin innoittamana painelin eilen videovuokraamoon ja mukaan lähti 7 leffaa seitsemäksi päiväksi (tämä oikeutettua siksi, että maanantaista lähtien olen virallisesti sairaslomalla:). Elokuvina: The Squid and the Whale, Syriana, Vera Drake, Paholainen loi naisen, TransAmerica, American Dreamz ja The Shape of things-Muotojen merkitys. Katsotaan mikä kolahtaa.

Tänään on virallinen vanhanpiian päivä, sillä ohjelmanumerona on pyykkäämistä ja saunomista. Sitä ennen aion lähteä vielä reippailulenkille, sillä ulkona on vallan mainio keli; muutama aste pakkasta (kai) ja aurinko paistaa. Jospa joitakin kuviakin saisi tuosta ihmeestä. Kuvista tulikin mieleen, että eilen sain kulutettua muutaman tunnin katsellen tutun valokuvia. On sinäänsä mielenkiintoista katsella kuvia toisten elämästä; sitä jotenkin tuntee itsensä tunkeilevaksi vaikka kuvat ovatkin kaikille nähtävinä. Mutta vielä mielenkiintoisempaa on se, että joku on kuvannut sen mitä itsekin on nähnyt. Ja tällä näkemisellä tarkoitan sitä laajempaa näkökantaa, ei niinkään itse kuvan visuaalisuutta. Tietysti hyvän kuvaajan ansioksi lasketaan se, että kuvaan tallentuu tilanteen lisäksi myös jokin tunnelma. On kuitenkin hämmentävää huomata että tuo henkilö, jota tuntematta sen syvällisemmin, näkee saman kuin minä. Varsin miellyttävää.
---

Mutta nyt I'm off to Big Bear!

Kolmatta viedään

2008-01-03T15:02:00.001+02:00

Noin vaan meni vuodenvaihtumisjuhlinnat, veljen luona rauhallisesti turinoiden ja hyvin syöden. Ilotulitusta katselin hetken ja naureskelin, vallan tyytyväisenä ja onnellisena, odottaen innolla mitä tämä vuosi tuo tullessaan! Hyvä olo henkisesti ja fyysisesti, tuntuu hienolta aloittaa uusi vuosi puhtaalta pöydältä; taas kerran kaikki tuntuu olevan mahdollista!

Tiistaina käväisin elokuvissa katsomassa Orpokodin (El Orfanato). Oikein hyvä elokuva, pidin todella, mutta voi jumanklavita meinas hermo kilahtaa täysin takanani istuvista teineistä. Että kun pitää vääntää vitsiä elokuvasta, jossa varsin olennaista on kaikki muu, ja tottakai vieressä istuva donna nauroi jokaikiselle sutjautukselle. Argh. Kun siitä lipusta saa pulittaa nykyään 10€ (!!!) niin toivoisihan sitä että muut pitäisivät turvat tukossa jotta se kaikki olisi sen arvoista. Mietinpä siis seuraavaksi tovin painellako Kinopalatsin vain Filmtownin kassalle.

On ollut viime aikoina vaikka mitä sanottavaa, huomioita ja tietystikin syväluotaavia analyyseja ympäröivästä maailmasta, mutta en vaan millään tunnu saavan niitä tähän muotoon. Äh, taitaa se laiskuutta olla vaan. Laiskuutta olen kuitenkin pakoillut mm. siivoamalla. Tiskatessani tajusin, että tiskit olivat lojuneet lähes 2 vk altaassa (tai no ainakin viikon, ts. toista viikkoa siis). Uusi ennätys! Muuten pääkoppaa vaivaakin alituinen huonon omantunnon kolkutus; näin työttämänä pitäisi koko ajan. Ähhh.
---

Mutta siis niin, mielessä on pyörinyt ihmisten pinnallisuus, kovuus ja suorittamiskeskeisyys. Siihen lisättynä vielä hyötysuhteet, työn olennainen sija elämässä ja sen keskeisyys (ts. myös vapaa-ajan minimoituminen), kykenemättömyys ja sitä kautta luovuttaminen, oikeutetut kiukuttelut, sääli ja ymmärrys. Ei, eivät kaikki liity toisiinsa eivätkä tarkalleen ottaen keneenkään:)
Jotenkin vain sen olennaisen löytäminen unohdetaan. Eletään totuusmaailmassa jossa kyseenalaistaminen on turhaa sen itsekeskeisyyden vuoksi. Hyvän olo tunne itsessään on toki saavuttamista ja hetkistä nauttimista, mutta missä menee se raja jota voisi kutsua myös tyytymiseksi?
---

Jes söör alkaa polttaa:)
---

Whoppee, Rimakauhua ja rakkautta uusintana. Whoppee!

After party

2007-12-26T14:28:00.000+02:00

Uh, joulu syöty pois. Jälkiolotila varmasti niin monelle tuttu ettei siitä sen enempää. Joulun vietin tänä vuonna kaksistaan äitini kanssa. Rauhallista yhdessäoloa; tv + ruoka, voittamaton yhdistelmä. Nyt kuitenkin kotona ja innokkaana odotan taas arjen alkamista. No arkenihan nyt ei suunnattomasti toistaiseksi tule poikkeamaan pyhäpäivistä mutta silti. Arki on harvinaisen mukavaa.

Joululahjat olivat tänä vuonna täysin onnistuneita; Reginan Oi miten suuria voimia! lämmittää ja hyväilee mieltä, Frendien kolmas tuotantokausi-no tarvitseeko siitä mitään sanoa, kahvia ja suklaata sekä avoin lahjakortti olivat haluttuja ja tarpeellisia:) Veljelleni hankkima Guitar Hero kolmonen kruunasi vielä potin! Jäin koukkuun ja huomasin "harjoittelevani" kävelyllä kitaran "soittoa" vallan aktiivisesti. Soittoasentoni oli tosin kuulemma kuin basistilla joten ehkä kitaristia minusta ei saa sittenkään. Hah sanon minä!

Nyt kuitenkin, varsin aktiivisen päivän jälkeen kröhöm.., peiton alle ja frendit pyörimään! Eiku hei, sitä ennen on pakko katsoa Akseli ja Elina, oijoi. Täällä pohjantähden alla tuli katsottua lauantaina tiedä kuinka monetta kertaa ja ai vitsit se toimii.

Joulukuun sävyjä

2007-12-22T20:58:00.000+02:00

Vauhtia!

2007-12-20T22:19:00.000+02:00

Whoppee! Vuosi lähenee loppuaan ja täytyy todeta että huh, paljon tapahtuu- loistavaa! Kesällä tehty puolivuosittainen katsaus kääntyy nyt sen toiselle osuudelle ja se kiteytyy näihin sanoihin: yksi elämäni parhaimmista ajanjaksoista. On räpiköity vastavirtaan mutta kaiken kaikkiaan ovat aallot olleet lempeitä ja vieneet pitkälle.

"Joulun kiireet" ovat konkretisoituneet tälle viikolle. Työpäivät ovat pitkiä ja lapset käyttäytyvät kuin olisi muurahaisia housuissa. Joulukorttirumban tein luonnollisesti viimeisenä mahdollisena päivänä (tai siis yönä), eilen hankin joululahjat (joista yhden säästän lauantaille) ja muutama ilta vierähti kynttilöitä tehdessä. Vallan hienoja kruunukynttilöitä tulikin! Vielä kun raskisi ne myös polttaa. Menneisyyden ihmisen tupsahdettua elämääni moni asia keikahti ylösalaisin ja siitä taas tasaiseen arkeen. Mutta johan arkeenkin on tullut väriä; taas kerran olen löytänyt itsestäni jotain ja tavannut ihmisen joka liikuttaa minua aivan uudella tavalla. Tilanteet vaihtelevat ja muuttuvat mutta jokin varsin olennainen pysyy koko ajan käsien ulottuvilla. Asioiden määrittely ja tutkiskelu on tuottanut tulosta siten, että hetkistä nauttiminen on todellisempaa kuin ehkä koskaan. Alituinen "taistelu" järjen ja tunteen välillä on saavuttanut jonkinmoisen päätepisteen, jossa tietoisuus omista voimavaroista ja vahvuuksista tukee entistä enemmän tunteita ja tunnetiloja. Minulle on sanottu viime aikoina kaksi hienoa asiaa, joista aion pitää kiinni varsin pitkään: älä koskaan menetä iloisuuttasi ja olet aina optimistinen. -juuri näiden voimavarojen kanssa elämä maistuu varsin hyvälle.

Aina olen tiennyt miten olennainen osa Sohvi on elämääni mutta ennen hänen lähtöään joulunviettoon kävimme lyhyen keskustelun siitä mitä jossei tässä maailmassa enää kohdattaisikaan. Tänä vuonna tajusin konkreettisesti omaavani kuolemanpelon ja tuo lyhyt keskustelu sai ahdistuneet tunteet taas pintaan. On ristiriitaista että samanaikaisesti kun opettelemme luottamaan johonkin toiseen, avautumaan ja nojautumaan, niin lyhyessä hetkessä se kaikki voi kadota ja poistua elämästä. Monet (mukaanlukien minäkin) pyrkivät tällaiseen suhteeseen jossa yksinelettävä elämä on tiedostettu vaihtoehto muttei kuitenkaan ymmärrettävän todellinen. Tuskin monikaan kuitenkaan jättää "vähemmälle" suhteet joissa tämä lähentyminen tapahtuu, on se vaan niin hienoa kohdata true soulmate. No mutta sain tänään tiedon että Ameriikassa ollaan ja kaikki on hyvin, voin siis huokaista helpotuksesta:)

Viime viikonloppuna käytiin muuten kuuntelemassa kauneimpia joululauluja Turun Tuomiokirkossa. Varsin kaunista ja vaikuttavaa, herkisti mielen aivan. Siellä huomasin myös miten valtavasti työssäoloni on vaikuttanut minuun. Olenhan aina tiennyt miten lapsista pidän ja aina myös toivoinut että joskus vielä niitä saisinkin. Lasten kanssa työskentely on kuitenkin vienyt tuon halun aivan eri tasolle kuin aikaisemmin ja se hämmentää. En osaa selittää tarkasti tunnetta ja tunnetilaa mutta hyvin voimakkaana koen mm. suojelun tarpeen. Tuntuu että kaikki rajat ovat kuin veteen piirrettyjä viivoja; niin hienovaraisia, yksilöllisiä ja herkkiä. Se hieno puhdas herkkyys on käsittämättömän kaunista. Samaisessa konsertissa tajusin myös että joulu jos mikä on löasten juhla, todella.

No mutta alkuvuosi lupaa ainakin toistaiseksi hyvin seesteistä aikaa ja mikäs sen parempaa kun muutakaan ei voi! Tulevista töistä ei tietoa ja tammikuun alussa leikattava käsi rajoittaa elämää kävelylenkkeihin. Sehän tietysti on vain mahtavaa sillä nythän päivät alkavat hiljalleen pidentymään! Hirmuisesti tekisi mieli koko ajan käsillä jotain luoda joten toivotaan että siten päiviä pystyisi täyttämään mahd. paljon. Siitä tulikin mieleen että tänä vuonna olen saanut joulukortteja paljon! Vitsit se on mahtavaa!

Mutta nyt on vauhdilla painuttava pehkuihin, niin sitä sitten viimeistä työpäivää viedään!
---

Ainiin, sain ensimmäisen joululahjani: leivänpaahtimen!
Ja kirjastontäti löysi kirjoja joita olen etisinyt jo tovin (ja lukenut n.15 vuotta sitten!), Jens K. Holmin Kim -kirjoja!
Ja tämä kappale olkoon juuri nyt, just eikä melkein. Jep!
Hmm.. ja sitten vielä tämäkin. Ihan kysymysmerkkinä, että mikä tämä on. Häh? Kuulin radiosta ja ihmettelin vaan. Hyvä vai huono, iskelmää vai mitä. Häh?

Hei loma!

2007-12-05T21:10:00.000+02:00

Jei, työviikko takana ja kaksi lomapäivää edessä! Viime aikoina aikatauluun ei ole millään sopinut liikunnoiminen, ei vaan mitenkään tahdo ehtiä. Tänään juoksin kiireenvilkkaa kauppaan (iik, yksi pyhäpäivä) ja haaveilin punaviinistä. Noh, sinne jäi punkeroiset koska koko laitos oli sulkeutunut. Maailma ei siihen kuitenkaan kaatunut sillä löysin mukavan ulkoiluasusteen alennusmyynnistä (ja mitä todennäk. sitä voi käyttää koko talven sillä tämä ns. Turun talvi on.).
Töissä on ollut ihan mahtavaa viime aikoina. Lapset ovat ihania, voisin puhua päivän tapahtumista pitkän tovin kun mieli on niin korkealla. Sydämessä sykkii kun muutamat ovat kommentoineet lähtöäni kauniisti; sitä tuntee itsensä oikeasti tarpeelliseksi. Sniff. Työkaverit ovat lähentyneet ja jossakin määrin tuntuu siltä että hyvin alkanut juttu jää kesken. Mutta kaiken viimeaikaisten tapahtumien johdosta voi vain todeta että kaikella on tarkoituksensa ja aikansa.
Mieli on ollut niin tärinässä viime päivät ettei mitään määrää. Uni ei tule silmään ja ajatukset harhailee (jonka seurauksena meinasin taas myöhästyä bussista). Sanat eivät oikein riitä kun kaikki hämmentää. Ja jännittää ja kaikkea. Oih!

Sitä on kuin teini konsanaan:)

Jippiaijee!

2007-12-04T23:43:00.000+02:00

Elämä maistuuuuuuuuu:)

Kohtauksia eräästä elämästä

2007-12-02T23:18:00.000+02:00

Viikon aikana on tapahtunut paljon, vähän, ei mitään ja kaikkea. Eräs ihminen kävi elämässäni ja muistuttu mitä kaikkea voi tapahtuakaan lyhyessä ajassa. Aivan mahtava persoona; hienoille tyypeille voi vain toivoa hienoja asioita! Itselleni olen osoittanut että mahdollisuuksia on missä vain ja kaikella on oma hienovarainen merkityksensä. Tässä hämmentävässä hetkessä tapaan henkilön monen vuoden takaa ja mukavalta tuntuu sekin.

Pikkujoulut onnistuivat mainiosti ja tarjolla oli loppuen lopuksi Baileys juustokakkua ja kanasalaattia. Lisukkeenä toimi konvehdit ja terästetty glögi. Humuilu jatkui taas aamun tunneille saakka mutta viime viikosta viisastuneena olo oli tänään huomattavasti parempi:) Niinpä suuntasin Sohville ja tästä muodostui varsin oivallinen sunnuntai, aivan parhautta parhaan ystävän kanssa.

Ensi viikolla olisikin odotettavissa pidennetty viikonloppu. Tosin muutaman päivän loma tasoittuu lauantaina ja sunnuntaina, sillä lupauduin töihin kumpaisenakin päivänä. Joulu tulee hurjaa vauhtia enkä ole ehtinyt tehdä sen eteen vielä mitään. Päivistä loppuu tunnit kesken. Joulukortteihin on hankittu materiaalit ja välineet mutta ei vaan ole aikaa pakertaa. Toivottavasti perjantai tuo tullessaan myös jotakin mielenkiintoista -tai ainakin jotain muuta kuin tämän viikon perjantai tarjosi. Perjantaihini sisältyi hakemuksen perässä juokseminen, töistä myöhästyminen ja siihen vielä erikseen bussista myöhästyminen sekä kaiken kukkuraksi kaatuminen keskelle risteystä niin, että housut meni polvesta puhki ja verta valui kengän sisälle (ja tämä kaikki aikavälillä 10.30-18.30). Mukaan kuului myös epämiellyttävähkö bussimatka jossa keskittyminen puhelimen ominaisuuksiin oli paras vaihtoehto. No mutta uusi viikko alkakoot kuten joulukin! Hou Hou Hou!!

Viime päivinä

2007-11-29T22:33:00.000+02:00

- Australia sivulauseissa
- odottavia tunnetiloja
- hymyä
- lunta!
- kynttilöitä
- halauksia
- hämmennystä
- samankaltaisuutta ja toteamuksia
sekä keskittymistä päivä kerrallaan elämiseen:)

Lauantain pikkujoulusuunnitelmat vieläkin hieman kesken, mutta tällä hetkellä listalla on juustokakku, terästetty glögi ja mahdollisesti pikkusuolaisia kalanyyttejä. Aluksi mietin riisipuuroa mutta tuleekohan siitä maha liian täysnäiseksi jos jonnekin vielä halajaa lähteä?

Kivaa!

Ei pumppu kestä!

2007-11-26T22:35:00.000+02:00

Uh, kaksi päivää sydämentykystä, väsymystä ja tärinää. Valvominen: iso no no! Viikonloppu hujahti taas niin vauhdilla että työn tekemisestä ei meinannut tulla yhtikäs mitään (varsinkaan kun työpaikkamme lemmikeiksi on ilmoittautunut hiiriperhe - vanhan talon etuja- joiden jälkiä siivoilin tänään. jos olisin nähnyt vilaustakaan näistä otuksista niin todennäköisesti puhekykyni olisi kadonnut sen siliän tien). Torkahdin bussiin suu auki ja pipo vinossa, hain pitsan ja painuin suoraan peiton alle. Muutaman piristävän viestin ja virtuaalihalauksen ansiosta jaksoin nousta ja nyt yritän tuottaa jotakin järkevää, ts. työhakemusta:)

Lauantain hauskuuksista kotiuduin eilen illalla hyvin..kauniisti. Matka sujui hyvin siihen saakka kunnes istuin bussissa ja hengityksestä ei meinannut tulla enää mitään. Niinpä kaupunkilaisprinsessa antoi tyylikkäästi ylen ja jatkoi reippaasti matkaansa.
Hävetti niin että poimin silmiäni kadulta.