Unten mailla

Näin viime yönä kammottavia unia. Kaksi unta, joissa kummassakin oli kuolema läsnä.
Toisessa ensirakkauteni oli kuollut ja jättänyt jälkeensä liudan esineitä, kirjeitä ym. menneisyydestämme. Kuljin kohdasta toiseen, muistelin suhdettamme ja itkin vuolaasti. "Kohdat" jatkuivat loputtomiin ja ahdisti. Toisessa unessa Sohvi oli kuollut. Jostain syystä hän asui vieraan perheen luona, johon kuului isä, poika ja äiti. Perhe oli asian suhteen todella omistautuvainen eikä minulle kerrottu oikeastaan yhtään mitään. Jotenkin siinä sivussa seurustelin perheen pojan kanssa, joka taasen käyttäytyi varsin ymmärtäväisesti kaikkea kohtaan - toisin kuin isä. En tiedä mitä merkitystä oli sillä, että koko perhe oli ökyrikas! Jossain vaiheessa kysyin miten hän oli kuollut ja sain vastaukseksi hukkumalla, vähän niinkuin vahingossa omaan kylpyammeeseensa(?). Se oli ihan kamalaa. Loppuen lopuksi ihan hetki ennen heräämistä kyyneleet valuivat poskiani pitkin. Hyi, kamalaa herätä siten! Luojan kiitos enneunia en ole onnistunut näkemään, joten voinen hengähtää helpotuksesta.
---

Käytiin eilen syömässä Haraldissa. Ihan maittavaa ruoka oli vaikkakin ottamani rimpsuluut hieman sitkeän puoleisia. Käväistiin myös nopeasti uudessa Amarillossa. No, jos nyt sitä Amarilloo on kaivannu, niin siäl se sit o! Jos tanssijalkasi haluaa hytkyä J. Karjalaisen tai Zen Cafen tahdissa, maksaa hunajaisia juomista niin siinä siihen oiva paikka. Niin ja kävijäkunta oli muuten ehkä hivenen iäkkäämpää.

Alkuviikon nihkeyden poistuttua loppuviikko juoksikin vauhdilla ohi. Kuubalaisista tansseista sain täksi päiväksi kipeän takamuksen ja iltapalaksi kokkaamani ruoka maistui syöjille oikein hyvin. Tänään aionkin rentoutua hyvän leffan parissa ja hieman ladata akkuja ensi viikon työsarkaan. Yksi työntekijä on lomailemassa koko viikon joten tiukkaa tulee olemaan, huh.