Jaahas, sen on sitten tältä viikolta lapset kaitsettu! Sen tuntee aina nahoissaan kun pieni breikki on tulollaan, ei enää milläääään jaksaisi tehä töitä! Huomenna ja torstaina opiskelen itselleni EA- todistuksen ja perjantaina saan nauttia vapaapäivästä! Great!
Käväisin aamulla uudella hovikampaajallani ja olen ihan erinnäköinen! Jopa niin, että peiliin katsoessani pelästyn. Lopputuloksena väri on kuparin ja kullan punertava ja leikkauskin ihan erilainen, ehkäpä myöhemmin kuvaa siitä! Uuden tukan loiston lisäksi sain varsin miellyttävän sähköpostin, jota lukiessani hykertelin ja hymyilin; kauhean kivaa ja kaikkea:) Äskettäin saavuin klubitapaamisesta ja vaikka tänään liikunnointiosuus jäi normaalin hyötyliikunnan tasolle, niin nauruhermoja kutiteltiin aimo annoksella. Oli taas niin hupaisaa käväistä naapurissa!
Kävin muuten sunnuntaina Turun yo-teatterissa katsomassa Jaettu uni. Näytelmä perustuu Leena Krohnin teksteihin ja kertoo nyt ainakin mainoksen mukaan todellisuuden ja mielikuvituksen hämärtyneestä rajasta. Joitakin hyviä hetkiä ja elementtejä: pidin mm. videon ja äänitteen käyttämisestä. Teksti oli monisyistä ja rikasta - sen vuoksi olisin suonut kaiken muun jäävän hieman vähemmälle. Ja mitä tulee tuohon todellisuuden ja mielikuvituksen rajan käsittelyyn, niin en kokenut oikeastaan minkäänlaisia ahaa -elämyksiä. En myöskään voi ymmärtää miksi pitää niin armottomasti alleviivata, käyttää stereotypioita ja karrikoida aina samalla tavalla. Argh! Mietin jo, että enkö vaan yksinkertaisesti pidä teatterista, vai käynkö vain katsomassa huonoa sellaista. Meni tovi ennenkuin muistin todella hyvän näytelmän: Vakiopaine teatterin Kuolemaani saakka. No, muutaman viikon päästä menen katsomaan Turun kaupunginteatterin Kuka pelkää Virginia Woolfia. Katsotaan sitten taas miltä teatteri tuntuu!
Ja katos, Andreas läksi! Meniskö seuraavaksi Marianne, Cheryll tai Tuuli? Go Johan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti