Rakastan viikonloppuja! Ennen vanhaan suosikkipäiväni viikossa oli tiistai. Nyt se on ehdottomasti perjantai; kun ovi työpaikalla pamahtaa kiinni niin mieli on välittömästi vapaa-ajassa. Ja nyt, klo.22.39, voidaan sanoa olevamme jo viikonlopun puolella, great!
Edellispäivänä ensimmäistä kertaa vihasin työtäni. Sen lisäksi, että olen tuntenut olevani töissä armoton nipottaja lasten kanssa (enkä edes nipo, vaan pidän tiukasti kiinni säännöistä ja puutun asioihin joita ei saa tehdä!), niin tuona viheliäisenä tiistai päivänä tuntui että kaitsin työntekijää lasten joukossa. Päivä tuntui kahdelta, toiseen suuntaan huusin ja toiseen yritin hymyillä. Väsytti ja ketutti, kenestäkään riippumattomista ja kaikista riippuvaisista syistä. Elokuvamaisesti haaveilin karjumisesta- kun pääsin kotiin niin sain ulos pienen pihahduksen ja sekin tuntui ihan naurettavalta! Naureskelin sitten oloani, lähdin klubi-iltaan ja kaikki oli hyvin. Kuitenkin, eikö aikuisilta ihmisiltä voi odottaa tietynasteista oma-aloitteisuutta, harkintakykyä, johdonmukaisuutta ja ennenkaikkea rohkeutta toimia ja tehdä työtä?
No, käväisin sitten täyttämässä vaalikoneen. Sain ehdokkaaksi vihreän kulttuurituottajan! Oho, pitäisikö käväistä äänestämässä?
---
Andreas on karsea! Chipan selitystä ei jaksa kuunnella! Niko on niin epälooginen! Marianne on niin puuduttava! Teron puheesta ei saa mitään selvää! Vaikka Johan olisi kuinka peluri tahansa niin sen pärstä ei tunnu ärsyttävän ollenkaan. Anniina saa miinuksia kaveeraamisesta Adreaksen kanssa, Tuuli on ihan näkymätön ja kuka Jari-Matti?
Ihan kiva että tulee uusia kissoja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti